maanantai 25. heinäkuuta 2016

Ostoksilla: kirjoja, leffoja ja musiikkia

Kesän mittaan on tullut tehtyä hieman hankintoja niin netistä kuin kirjakaupasta. Luin parin päivän sisällä Jussi Adler-Olsenin Pullopostia-kirjan, joka oli ostettu divarista. Kirja vakuutti siinä määrin, että ostin kaksi edeltävää osaa kirjakaupan pokkaritarjouslaarista. Vankia olen jo aloittanut lukemaan, ja vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Kirjassa kerrotaan mm. miten Osasto Q sai alkunsa. Onneksi kohta alkaa loma, niin sitten voi keskittyä täysillä lukemiseen (ja leffoihin) kun työpäivät eivät jatkuvasti keskeytä vapaa-aikaa.
 
 
Leffoja tuli hankittua enemmän kuin pitkään aikaan. Eddie Murphyn leffat ovat lähes takuuvarmoja hauskuuttajia ja Prinssille morsian (Coming to America) -elokuvan olen katsonut ainakin kymmenen kertaa, aikoinaan VHS:ltä. Niinpä päätin hankkia sen lopulta DVD:nä ja kaveriksi Showtime-leffan, jossa aisaparina nähdään Robert De Niro. 
 
 
Spice Girlsien leffa tuli taannoin telkkarista ja vaikka ehdin katsoa siitä vain viimeisen puoli tuntia, niin kyllä nostalgiahuuma sen verran heräsi, että oli pakko saada leffa omaan hyllyyn (eBaysta löytyi vitosella). Tätäkin katselin VHS-kasetilta uudestaan ja uudestaan, ja veikkaanpa, että osaan varmasti edelleen vuorosanat ulkoa. Paluu lapsuuteen on taatusti luvassa, kunhan ehdin tämän katsomaan. 


Talo järven rannalla (The Lake house) -leffan katsoin Netflixin kautta ja tykkäsin siitä niin paljon, että halusin sen omaan hyllyyni, vaikka se toki Netflixissä onkin (kai) edelleen. Sandra Bullock ja Keanu Reeves ovat hyvä parivaljakko, ja tykkään heistä yksilöinäkin.

Vain seksiä (Friends with benefits) -leffan nyt hankin ihan vain Justin Timberlaken takia. Kunpa leffa ei olisi ihan kauhean huono. No, se tulee selviämään.

Rautanaamio (The man in the iron mask) on myös nostalginen leffa 90-luvulta. Kaverilla oli se omassa videokaapissaan ja aina tasaisin väliajoin halusin sen lainaan, koska leffa oli todella mielenkiintoinen ja olihan siinä Leonardo DiCaprio, joka oli Titanicin myötä sulattanut teinin sydämeni. En ole katsonut leffaa moneen vuoteen, mutta ihan jännää nähdä, onko fiilis muuttunut ajan kuluessa. Esimerkiksi Wild wild west oli ilmestyessään vuonna 1999 aikansa kovin leffa, ainakin minun ja kaverini mielestä, niin eipä se kymmenen vuotta myöhemmin iskenyt samalla tavalla. Pikemminkin tuli huomanneeksi, miten juonen kulku sai haukottelemaan ja vilkuilemaan kelloon. Samalla pyöri päässä ajatus, että onko tämä todella se sama raina, jonka vitsit saivat nauramaan ja joita viljeltiin toistuvasti kaverini kanssa omissakin keskusteluissamme, ja naurettiin päälle. Vaikka Will Smith on loistava näyttelijä, karismaattinen ja komea, ei Wild wild west silti ole kestänyt ajan hammasta, valitettavasti.


Vihdoinkin CDON.comissa oli Olipa kerran (Once upon a time) -sarjan neljännen tuotantokauden hinta laskenut 10 euroon. Nappasin sen sieltä koriini ja mukaan sattui teemaan sopivasti myös neljättä kautta inspiroinut Frozen-animaatio. Odotan niin lomaa, että voin katsoa Olipa kerran -sarjan alusta, kun vielä tässä joutuu odottelemaan syksyyn asti kuudennen kauden alkamista.
 
 
Muutama lisä myös musiikkipuolen kokoelmiini. Nylon Beatin Like a fool -albumi vastaa Suomessa julkaistua Nylon Moonia ja hankkimani versio on Filippiinien painos. Se oli roikkunut wantlistilla Discogsin puolella jo hyvän aikaa ja lopulta päädyin ostamaan sen, vaikka vähän huonolaatuinen onkin. Olihan se kuitenkin ihan ok-hintainen, alle 20 euroa postikuluineen.
 
Last in line -kasetti sattui eteeni kaverini vinkistä. Sanoi, että eBayssa myydään tällaista, käypäs katsomassa. Epäilin hetken, että kyseessä on piraatti (samaa epäilin myös Like a foolin kohdalla), mutta kuvien perusteella painojälki oli laadukasta, myyjän palaute oli lähes 100% positiivista ja kasetista löytyi viivakoodi+toinen tunnistekoodi. Joten on tämä ainakin Indonesian mittapuilla aito. En tiedä, miten nämä Aasian puolen julkaisut menevät virallisuutensa ja tekijänoikeuksien puolesta. Pyytävätkö he oikeasti luvat Suomesta vai tekevätkö siellä ihan mitä huvittaa? Muistaakseni olen joskus kuullut sanottavan, että artistit eivät ole tienneet, että Aasiassa on heidän levyjään julkaistu, kun levityssoppareita ei ole tehty ja ovat kiertokautta kuulleet, että albumi on levityksessä.
 
Olen tässä hieman hämmentynyt, koska en pitkään aikaan ole erityisen aktiivisesti etsinyt Nylon Beatin tuotantoa ja nyt tässä muutaman vuoden sisällä eteeni on tupsahdellut julkaisuja, joita minulla ei ennestään ole ollut. Tästä näet NB-kokoelmani tammikuulta ja samassa yhteydessä kerron vähän lisää historiaa, miksi näitä levyjä edelleen ostan, vaikka kuuntelu onkin vähentynyt.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.