perjantai 29. heinäkuuta 2016

Jussi Adler-Olsen: Vanki (2012)

Vanki on Jussi Adler-Olsenin Osasto Q:sta kertovan kirjasarjan ensimmäinen osa (julkaistu 2007, suomennettu 2012). Luin juhannuksena kirjasarjan kolmannen osan, Pullopostia. Kirja koukutti ja vei mennessään, joten ostin edellisetkin osat, ja nyt Vanki on luettu.

Carl Mørck on parhaimpia poliiseja Kööpenhaminassa, mutta työtehtävä, jossa hän saa osuman luodista, yksi kollega halvaantuu ja toinen kuolee, latistaa Carlin motivaation. Hän ei jaksa innostua työstään ja vielä vähemmän asemalla pyörivistä kollegoistaan. Myös kollegat ovat helisemässä Carlin asenteen kanssa ja koska miestä ei voi potkia pihallekaan, luodaan Osasto Q ja Carl nimitetään osaston pomoksi. Osasto Q:n tehtäväksi määrätään ratkaista ratkaisemattomaksi jääneitä rikoksia, eli ei mitään akuuttia ja kiireellistä. Määrärahoja ei juuri jaella ja apukäsi, joka Carlille hikisesti suostutaan etsimään, ei suinkaan ole mikään maineikas etsivä vaan omituisia minttujuomia juova yli-innokas Assad.

Carlilla on suunnitelmissa istua kellaritoimistossaan jalat pöydällä tuolissa torkkuen, mutta niihin suunnitelmiin tulee muutos, kun tehtäväkansioista valikoituu ratkottavaksi jälkiä jättämättä kadonneen poliitikon tapaus. Merete Lynggaad on kadonnut viisi vuotta sitten laivamatkalla ja katoaminen on luokiteltu mm. itsemurhaksi ja tahalliseksi katoamiseksi. Vastahakoisesti Carl lähtee ottamaan tapauksesta selvää, vaikka vaikuttaakin, että mitään tutkittavaa ei enää ole, koska tapaus on ratkaistu jo aikoinaan.

Sitten matkalla alkaa paljastua uusia tiedonmurusia, jotka osoittavat, että tutkimukset, jotka raportteihinkin on kirjattu, on aikoinaan tehty puolihuolimattomasti. Näin Carlin mielenkiinto on jälleen herännyt.

Adler-Olsen todella tietää, miten saada lukija pauloihinsa, koska kirja tempaa mukaansa aivan ensisivuista alkaen. Nopeasti selviää, että Vangin tarinaa kerrotaan nykyhetkessä elävän Carlin lisäksi takaumina Mereten näkökulmasta. Kirjan edetessä joutuu pidättämään hengitystä, koska jännittää, millainen on ollut Mereten lohduton kohtalo ja toisaalta, saako Carl ratkaistua jutun niin, että oikeus toteutuisi.

Adler-Olsen on asunut pienenä mm. mielisairaaloissa psykiatri-isänsä ja seksologi-äitinsä kanssa ja lisäksi kirjailija on opiskellut lääketiedettä, sosiologiaa ja elokuvantekoa. Tämä monipuolinen historia on suuri tekijä siinä, että Adler-Olsen kirjoittaa uskottavasti ihmisistä ja koukuttavaa tarinaa. Hän tietää, miten rakentaa hyvä elokuva ja on tutustunut ihmismielen pimeimpiin puoliin lähietäisyydeltä jo pienenä. Kirjassa koukuttaa juonen lisäksi myös tapa, miten kirjailija kuvailee eri tilanteissa elävien ihmisten epätoivoa, kostonhalua ja taistelutahtoa. Miten vankeudessa eläessään ihminen seilailee eri tunnetiloissa koettaen ymmärtää, miksi näin on tapahtunut ja onko tulevaisuutta ja toisaalta myös sitä, miten mielestään vääryyttä kokeneet ihmiset ovat oikeutettuja tekemään.

Jännitys todella tiivistyy, mitä enemmän Carl löytää lisätietoja Mereten kohtalosta. Kun huomasin, että nyt ollaan aivan loppuratkaisun oven takana, laitoin kirjan kiinni ja ajattelin, että en yksikertaisesti pysty lukemaan eteenpäin. Samaan aikaan tietysti toinen minä muistuttaa, että nyt olisi vihonviimeinen hetki pitää taukoa lukemisessa ja mennä vaikka jääkaapille. Psykologisten jännäreiden kohdilla nämä ovat juuri niitä parhaimpia hetkiä! Tottahan sitten jatkoin lukemista, koska hengityksen pidättäminen pidemmän päälle ei ole erityisen terveellistä. Harvoin muistan tapahtuneen sellaista, että loppuratkaisun selvittyä ja kirjan suljettuani olisivat kylmät väreet menneet käsivarsia ja selkää pitkin, mutta Vanki teki sen. Taisin olla aika uppoutunut ja eläytynyt kirjan maailmaan.

Vanki on loistava aloitus Osasto Q-sarjalle ja ei tarvitse edes lukea sataa sivua, että pääsee sukeltamaan kirjan maailmaan niin, että sieltä ei tahdokaan pois. Olen aloittanut lukemaan Metsästäjät-kirjaa ja valmiiksi aivan täpinöissäni, koska tiedän, että nämä seuraavat 451 sivua tulevat lumoamaan minut täysin jäljittelemättömällä tanskalaisella tyylillään.

"Carl tuijotti hetken eteensä. Rikostutkinnan aikana hänelle tuli aina hetki, jolloin hän toivoi hartaasti, että olisi tavannut uhrinsa elävänä. Tällä kertaa se hetki tuli normaalia varhaisemmin.
 'Assad, soita siihen laitokseen, Ekelyhyn, jossa Merete Lynggaardin veli on hoidettavana. Sovi tapaaminen apulaisrikoskomisario Mørckin puolesta.' 
 'Apulaisrikoskomisario Mørck, kuka se on?'
Carl koputti ohimoaan. Oliko tuo mies tyhmä vai mitä? 'Mitäs luulet?'
Assad pudisti päätään. 'Ai jaa, minä kun luulin, että olit apulaispoliisikomisario. Eikös se ole nykyinen nimikkeesi poliisiuudistuksen jälkeen?'
Carl huokaisi syvään. Saamarin poliisiuudistus. No, paskat siitä."

Vuoden 2016 lukuhaasteen kohta 17.: kirjassa juhlitaan
  Koska en keksinyt kirjalle muuta paikkaa, laitan sen tämän kriteerin alle sillä perusteella, että kirjassa kyllä esiintyy syntymäpäivät ja maininta niiden juhlimisesta. Jos luet/olet lukenut kirjan, tiedät, mihin viittaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.