lauantai 9. heinäkuuta 2016

Ismo Alanko ja Juha Tapio @ Provinssi (Seinäjoki, 2.7.2016)

Lauantaina 2.7.2016 oli Provinssin päätöspäivä ja lisäksi omalla kohdallani ensimmäinen kerta näillä festareilla. Syyhän löytyy Saksan maalta: Rammstein. Onneksi päivälle sattui muitakin hyviä artisteja, niin sai sitten samalla lipun hinnalla useamman rusinan pullaan, vaikka toki olisi tuon hinnan maksanut Rammsteinista yksinään. Ennen pääesiintyjän hehkutusta muutama sananen muista esiintyjistä, ja jaan nyt raportin kolmeen osaan, ettei tule yhtä hävyttömän pitkää postausta.

Saavuin paikalle vähän kolmen jälkeen, joten Ismo Alangon keikka oli jo täydessä vauhdissa. Olen aina digannut enemmän Ilkan ja Neljän Ruusun tuotannosta, mutta Ismollakin on muutamia hyviä biisejä. Niinpä sitten jäin kuuntelemaan Ismoa ja vaikka yleisöä ei tässä vaiheessa paljoa paikalla ollutkaan, oli hyvä meno jo käsin kosketeltavissa. Pilvettömältä taivaalta porottavalla auringollakin oli varmasti osansa asiaan. Rappiolla sai yleisön tanssimaan ja laulamaan mukana, sillä biisissä on kyllä juuri niitä aineksia, joilla se sopii myös kesäiseen festaripäivään. Varsinainen yhteislaulu-, jammailu- ja sekoilubiisi taisi kuitenkin olla Taiteilijaelämää. En ole muistini mukaan tätä biisiä koskaan livenä kuullut ja oli kyllä sellainen veto, että parempaa fiiliksen nostattajaa saa hetken hakea. Ainakin nyt Provinssin lauantaipäivään se sopi kuin -no- pullo taiteilijan kouraan. Ismo Alanko hoiti yleisön lämmittelyn hyvin ja pohdinpa siinä, että pitäisi joskus ottaa ihan asiakseen käydä hänen keikkansa katsastamassa kokonaisuudessaan.



Palloilin siinä festarialueella sen aikaa, että Juha Tapio aloitti. Olen hänenkin keikalleen pari kertaa ollut menossa, mutta en kuitenkaan vielä onnistunut, joten tämäkin artistikiinnitys tuli kuin tilauksesta. Juha Tapiolla on tuttuja biisejä niin, että niillä vetää tunnin keikan ongelmitta, ja varmasti menisi toinenkin. Sopivasti rock-meininkiä ja hienosti kantaa Juhan ääni livenä. Eipä sillä, että sitä olisin sitä epäillyt. Kaksi puuta soi hienosti yhteislauluna, samoin Mitä silmät ei nää. Yleisöä oli lavan edessä jo reilusti ja aplodit kaikuivat kauas ja pitkään. Tunnelma oli puolen tunnin jälkeen huikea ja harmitti vietävästi, että oli pakko jättää Juha Tapio laulamaan selän taakse, koska Paula Vesala oli aloittamassa settiään kuudelta ja "eturiviin on päästävä". Kannatti kyllä lähteä ajoissa, niin eturivin paikka tosiaan irtosi ja kun tiesin, että Rammsteinin aikana on turha eturiviin edes yrittää, niin olihan se nyt jokin keikka eturivistä nähtävä.


Juha Tapio kuitenkin todella teki vaikutuksen ja osoitti olevansa festarilavalla kuin kotonaan. Hyvä meininki, asenne ja fiiliksen saa palkaksi.



Tässä alkutunnelmat ja seuraavaksi kirjoittelen sitten Vesalan keikasta.

2 kommenttia:

  1. Mua nyt ihan kiinnostaa, mikä biisi toi Hunningolla oli? Oikeestiko Ismo veti Neljä Ruusua -coverin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai hitsiläinen! Hyvä, kun huomasit. On sattunut mulla totaalinen ajatuskatkos. Siis Rappiollahan se biisi on tietysti, eikä Hunningolla. Olihan se nyt jotain sinnepäin: samaa veljessarjaa ja jollain tapaa normaaliolosta poikkeamisesta kertova biisi. ;)
      Korjasin biisin nimen nyt oikeaksi. :)

      Poista

.