perjantai 3. kesäkuuta 2016

Viidakkokirja (2016)

Ohjaus: Jon Favreau
Käsikirjoitus: Justin Marks
Tarina perustuu Rudyard Kiplingin Viidakkokirja-satuun (1894).
Säveltäjä: John Debney
Pääosissa: Neel Sethi (Mowgli), Bagheera (Ben Kingsley), Baloo (Bill Murray), Kaa (Scarlett Johansson), kuningas Louie (Christopher Walken), Shere Khan (Idris Elba)
Ensi-ilta Suomessa: 13.4.2016

Elokuva on uudelleenfilmatisointi Viidakkokirja-elokuvasta. Viidakossa elevä ihmispoika Mowgli ei tiedä ihmisistä mitään, koska hänet on kasvattanut susiperhe. Hän yrittää parhaansa mukaan olla kuin susi, mutta luonnollisesti se on ihmiselle mahdotonta. Mowglilla on viidakossa ystävinä paljon eläimiä, joista läheisin on mustapanetteri Bagheera. Aina elo ei ole auvoista, mutta ystävyys näiden kahden välillä on luja. Mowgli käyttäytyy välillä liian ihmismäisesti ja vaikka yrittääkin hillitä itseään, niin hankaluuksiahan siitä välillä koituu. Viidakon kuningas, tällä kertaa tiikeri, Shere Khan ei sulata ihmispentua ja haluaa tästä eroon, mieluiten tappamalla tämän. Tilanne kärjistyy ja vaikka Bagheera lupaa viedä Mowglin takaisin ihmiskylään, on Shere Khan jo sotatassulla ja käy tekemässä tuhojaan susilauman luona. Lopulta tieto tästä kantautuu myös Mowglin korviin, joka on jo matkallaan kohti ihmiskylää kohdannut hassun hauskan ja hiukkasen hölmön Baloo-karhu ja tietysti apinoiden kuninkaan, Louien. Mowgli joutuu valitsemaan jatkaako matkaa kohti muita ihmisiä vai palaako viidakkoon ja asettaa oma henkensä vaaraan, kun vastassa on vaarallinen tiikeri.

Viime aikoina on tullut aika paljon vanhoista Disneyn klassikoita uusia, näyteltyjä versioita. Joskus uudelleenlämmittely tuntuu hölmöltä, mutta hyvin tehtyinä ne puoltavat paikkaansa. Ne tarjoavat aina jotain uutta, mutta toisaalta ovat tuttuja ja turvallisia, kun tarina on entuudestaan tuttu. Piirrettyyn Viidakkokirjaan olen aina suhtautunut hieman kaksijaksoisesti: välillä tuntuu, etten oikein saa leffasta mitään irti, mutta samaan aikaan se on mielestäni viihdyttävä ja mielenkiintoinen tarina. Se ei ole Disneyn parhaimmistoa, mutta puoltaa ehdottomasti paikkaansa Disneyn muiden klassikoiden joukossa.

Vuoden 2016 versio Viidakkokirjasta noudattaa toki tuttua tarinaa, johon on kuitenkin lisätty piirroselokuvasta poikkeaviakin kohtia. Onneksi näitä muutoksia ei kuitenkaan ole tehty omasta mielestäni piirroselokuvassa olevien tärkeiden yksityiskohtien kustannuksella. Mukana on yksi Disney-biisisuosikkini Bare Necessities, jossa asiaankuuluvasti Baloo kelluu joessa Mowgli vatsansa päällä ja tietysti myös kuningas Louien svengaava rallatus apinaorkesterinsa säestämänä. Elefantit ovat mukana, totta kai, ja pidän tavasta, jolla ne on elokuvassa tuotu esille.

Erityisen vaikutuksen teki elokuvassa Kaa-käärmeen tyylikäs toteutus ja ensiesiintyminen. En viitsi kertoa sen enempää yksityiskohtia, että en pilaa sitä lumousta, mikä itselleni syntyi, kun tajusin, mitä elokuvassa seuraavaksi nähdään. Sanottakoon vain, että Kaa on mystinen, lumoava ja petollinen.

Vaikka toivoinkin elokuvan olevan hyvä ja piristävä versio vanhasta klassikosta, niin silti yllätyin positiivisesti. Vaikka alkuperäinen on aina alkuperäinen, on tämän vuoden Viidakkokirjassa ehdottomasti onnistuttu. Mowglia Neel Sethi tekee loistavan työn ja sanoisinpa, että parempaa suoritusta saa hakea. Ääninäyttelijät hoitavat tonttinsa uskottavasti ja Bill Murray Baloona on huikea. Baloon huumori ja persoona ovat elokuvassa ne asiat, jotka naurattavat eniten. Vaikea oikeastaan löytää elokuvasta moitteen sijaa. Ehkäpä olin juuri sopivassa mielentilassa, jotta tämä osui ja upposi kuin salama kuusenlatvaan, mutta toisaalta Disney on aina ollut tae laadusta. Viihdyttävä leffa, jotain voin vilpittömästi suositella.

Trailerista saa pientä vihiä myös Kaasta.

*

Tässä vielä reilun viikon verran menee kaikki illat opiskellessa muita juttuja, joten voi olla, että vielä ensi viikollakin en ehdi kovin aktiivisesti blogia päivittelemään. Kunhan kurssi on plakkarissa, niin sitten palailen taas aktiivisempaan tahtiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.