maanantai 6. kesäkuuta 2016

SAARA: Hello I'm Saara (2016)

SAARA eli Sara Forsberg on vastoinkäymisten jälkeen saanut vihdoin ulos enemmän omannäköistään materiaalia. Ensisinkku Ur Cool ei Saaran sanojen mukaan oikein ollut sitä, mitä hän oikeasti halusi tuoda esille. Itsekään en lämmennyt ensisinkulle, joka nyt uudestaan kuunneltuna on edelleen aikamoista tusinatavaraa, joka on tehty dollarinkuvat silmissä tai kaavittu kasaan rippeistä, joita muut eivät ole huolineet eikä sanoissa ole minkäänlaista sanomaa; ei edes sitä, että kaikki nyt tanssilattialle ja bailataan ja "let's feel free tonight.

Uusi EP pitää sisällään kolme biisiä: California, The Urge ja Honey. Californiasta jo diggailinkin aiemmin, ja edelleen kyllä pidän tuosta akustisesta versiosta tätä EP:n studioversiota enemmän.

Mielestäni biisit on laitettu EP:lle selkeästi paremmuusjärjestykseen. California on nimittäin aivan ehdoton ykkönen. The Urge on vahva biisi, jossa on tarttuva kertosäe ja yleistunnelma saa kuuntelemaan biisin useammankin kuin yhden kerran. Kuten musiikkivideossa, tässä on sellaista kuplivaa tunnelmaa, mutta toisaalta veden tuomaa rauhaa ja hiljaisuutta, leijumista. Honey puolestaan on sellainen, joka ei omalla kohdallani toimi oikein millään. Vähän sekava ja jos nyt voisi sanoa, niin liian radioystävällinen. Sellainen, joka voisi hyvin olla Rihannan tai Jennifer Lopezin laskemoidusti tuotettu biisi, joka on toki hyvin tehty, mutta ei oikein erotu muissa radiosta soivista biiseistä.

Vaikkei tämä EP kokonaisuudessaan näillä kuuntelukerroilla ykkössuosikkilistalle nouse, ovat kaksi ensimmäistä biisiä ollet odottamisen arvoisia ja niiden kuuntelulle kannattaa uhrata hetki jos toinenkin. Biiseissä on ehdottomasti kansainvälistä tunnelmaa, koska jos en tietäisi, en todennäköisesti osaisi arvata kyseessä olevan suomalaisen artistin. Ja tämä sanottuna positiivisena asiana. Saaran laulunlahjoja en ole koskaan kyseenalaistanut ja nyt ne pääsevät jo paremmin esille kuin Ur Coolissa, eli musiikillisesti nyt ollaan jo oikean oven (tai ovien) takana kolkuttelemassa.

Valloitetaanko tällä musiikilla sitten maailma? Vaikea sanoa, koska hitiksi tehty biisi ei välttämättä nouse koskaan kaikkien huulille ja viidessä minuutissa tehty levyn viimeisenä äänitetty biisi voi olla artistin suurin hitti. Ehkä tällaisenaan EP ei sisällä superhittiä, joka erottuisi niin paljon joukosta, että syöksyttäisiin listojen kärkeen. Mutta toisaalta tuskinpa sitä ensimmäisellä EP-muotoisella levyllä on tarkoitus tai mahdollistakaan tehdä. Näistä kolmesta biisistä voi ja saa olla olla ylpeä. Uskoisinkin, että tästä on hyvä jatkaa eteenpäin etsien sitä vahvempaa omaa säveltä ja rakentaa tulkintaa seuraavalle ja sitä seuraavalle tasolle. Saara on  nuori artisti ja kun uran (toinen) alku on näinkin laadukkaasti toteutettu, niin epäile laisinkaan, etteikö mahdollisuuksia olisi päästä pitkälle ja luoda uraa vahvana artistina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.