sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Kuulas: Kuupuutarha (2016)

Electro-folk-poppia soittavan Kuulas-yhtyeen debyyttialbumi Kuupuutarha julkaistaan 27.5., mutta Levyikkuna.fi-nettikaupasta levy oli tilattavissa jo viime viikon perjantaina. Itse olin tietysti kärppänä tilaamassa levyä heti, kun siihen tuli mahdollisuus. Olenhan odottanut Aikakoneesta tutun Veran eli Kuulas-yhtyeessä omalla nimellään esiintyvän Heidi Puurulan sooloalbumia ehkäpä jo vuodesta 2003, kun Aikakone ilmoitti pistävänsä pillit pussiin. Kauan on aikaa kulunut ja vettä Vantaanjoessakin virrannut, ja Aikakonekin tehnyt uutta materiaalia pariinkin kertaan tässä välissä. Mutta nyt se on vihdoin totta: Kuupuutarha-albumi on käsissäni.

Albumin avaa Sananvalaja, jossa on vahvasti läsnä kalevalainen tunnelma. Samaan aikaan, kun biisi voisi olla runo modernista Kalevalasta, on mukana myös mystistä tunnelmaa Lapin jänkhiltä: kansanparantaja soitin kädessään, kun revontulet loimuavat, värikäs ja hiljainen luonto väreilee odottavana ja taustalla tuoksuu suo ja hillat.

Nimikkoraita maalailee usvaisen kaunista tunnelmaa kuupuutarhasta, jossa on unelmia ja rohkeutta rakastaa. Biisi on raikkaan tunnelmallinen, jossa erityisesti Susanna Jyllinmaan sello lumoaa kuulijan. Pelkästään biisin (ja albumin) nimi Kuupuutarha luo mielikuvan taianomaisesta paikasta, jonne onneksi tämän albumin biisit päästävät kuulijan matkustamaan.

Sanat, melodiat ja sävel ovat siitä mielenkiintoisia asioita, että tietyllä tavalla yhdistettynä ne vaikuttavat meihin eri tavoin, joskus jopa lähes yliluonnolliselta tuntuvalla tavalla. Selitystä sille, miksi jokin biisi, säe tai kitarasoolo osuu ja uppoaa johonkin  toiseen ihmiseen syvemmälle kuin toiseen, on mahdotonta selittää, kun ei sitä aina ymmärrä itsekään. Keväät kultaiset -biisissä ovat kohdat: "Se on kuin uni tai joku hyvä ääni, joka sanoo, ja ikuisesti sisälläsi kauneutta anoo" ja "Se on kuin uni tai joku hyvä ääni, joka sanoo, et sammuttaa saa ikinä sä elämäsi janoo".  Sanat, melodia ja taustojen luoma maailma saavat ajan siksi ajaksi pysähtymään ja miettimään, ovatkohan nämä fiilikset kenties jäänteitä jostain entisestä elämästä vai millä sen selittäisi, että jokin pieni hetki biisissä vaikuttaa niin syvälle. Toki biisi kokonaisuutena on lumoava, mutta mainitsemani kohdat tekevät biisistä vielä astetta hienomman ja mieleenjäävän.

Yks vallankumous tuo välittömästi mieleeni Tapio Rautavaaran Anttilan kevähuumauksen. Biisin tahdit, keväisen kesäinen tunnelma, vapaus ja molemmissa läsnä huumaus ja lumous ainakin toimivat yhdistävinä tekjiöinä, ja olisko taustan sointukuluissakin jotain samaa. Hienoja biisejä molemmat, joissa tunnelma on täysi kymppi.

Kuilu on levyn tummasävytteisin biisi ja siihen on todella saatu luotua tunnelma pohjattomasta kuilusta, kivenharmaista seinistä, josta ei saa otetta ja synkästä taivaasta. Upeasti luotu kokonaisuus, jota ei vain voi millään sivuuttaa. Kuilu saa etsimään jostain toivon pilkahdusta ja miettimään, mikä oli se asia, mikä muutti tarinan henkilön maailman. Hieno ja ennen kaikkea hyvin taiteellinen biisi.

"Olet kuilussa kaukana jossain, etkä suojassa kainaloissain: vaikka oisin sun luonasi, et mua lainkaa nää."

Luen valitettavan vähän suomalaisuutta runoutta, vaikka haluaisin kyllä lukea enemmän. Mutta tällä pienelläkin tuntemuksella tuo Aikojen virta -runo mieleeni välittömästi Tommy Tabermannin. En osaa tarkalleen sanoa, miksi tai mikä kohta tuon mielikuvan tuo, mutta vaikka olen kuunnellut tätä useammankin kerran, on ajatus yhä läsnä. Kaunis ja tyylikäs runo Emilia Takayaman soittamalla herkällä kosketintaustalla on oiva lopetus levylle, ja osaltaan myös korostaa sitä, miten vahva tekstintekijä Heidi Puurula on. Ehkä joskus saamme runokokoelman? Vaikka onhan tämä albumi jo itsessään runokokoelma, ja hieno sellainen!

Sormuksesta ja Perhosesta olenkin kirjoitellut jo aiemmin.

Kuupuutarha on ennen kaikkea puhdasta, perinteistä suomalaisuutta ja rakkautta. Siinä on kesän tuoksua ja lämmön väreilyä, mutta vienoja syystuuliakin on jo havaittavissa kuiskimassa taustalla.  Kokonaisuus pitää sisällään vivahteita Tommy Tabermannista, Tapio Rautavaarasta ja Kalevalasta. Levy tuoksuu koivulle, syreenille, järven tummansiniselle vedelle ja mansikkaisille suudelmille.

Mistä erityisesti pidän levyssä sen raikkauden ja luonnonläheisyyden ohella, ovat (totta kai) tekstit. Ne kertovat kertomuksensa selkeästi jo ensikuulemalla, mutta huomaankin, että sanojen takana on useampia kuvia, joita uudelleen järjestelemällä voikin saada biisistä vielä toisenlaisenkin tarinan irti.

Albumi on kolmen lahjakkaan naisen ensimmäinen yhteinen runolevy, joka lumoaa ja vakuuttaa kuulijan siitä, että yhteinen sävel on vahva ja persoonallinen. Toivottavasti Kuulas-levyjä saadaan vielä jatkossakin, koska Kuupuutarha nostatti välittömän tarpeen saada kuulla lisää tämäntyylistä ammatitaitoista ja ennen kaikkea kaunista musiikkia. 


Kuuntele: Keväät kultaiset, Kuilu, Kuupuutarha
Skippaa: -
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.