perjantai 22. huhtikuuta 2016

R.I.P. Prince (1958-2016)

Kuulin eilen, että laulaja Prince on kuollut vain 57-vuotiaana. Piti kyllä hetken aikaa sulatella tietoa, että sen uskoi todeksi. Tuli kovin tyhjä ja kurja fiilis. Niin monipuolinen ja lahjakas kaveri, jolla on ollut voimakas vaikutus musiikin historiassa. Harvalla on niin omanlaisensa ja mieleenpainuva tyyli kuin Princellä. En lukeudu miehen kaikkein suurimpiin faneihin, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että hänellä on paljon hyviä biisejä, jotka kestävät kulutusta kulumatta, ja hänellä on oma paikkansa musiikin suurimpien nimien keskuudessa. Lisäksi hän on inspiroinut monia muusikon alkuja, ja miksipä ei olisi, kun osaa mm. biisien teon ja tuottamisen ohella soittaa useampaa eri instrumenttiakin.

Minulle Prince on tuttu jo lapsuudestani, koska hänen biisejään soitettiin paljon MTV:llä ja muistaakseni meillä oli yksi Princen c-kasettikin kotona. Biiseissä oli tarttuvuutta ja hauskoja jippoja, jotka jäivät lapsenkin mieleen. Ja olihan se hauskaa, kun oli artisti, joka käytti nimeä Prinssi, puhumattakaan värikkäästä ja mielenkiintoisesta ulkonäöstä. Lisäksi miehen nimenmuutoksetkin osaltaan takasivat sen, että artisti jäi mieleen. Prince on siis kulkenut mukanani aina ja on osa lapsuuteni soundtrackia, mutta kuitenkin enemmän taka-alalla kuin vaikkapa Michael Jackson. Toisaalta tällöinpä omalla kohdallani pätee ajatus siitä, että MJ oli King of pop ja Prince oli prinssi.

Ne Princen biisit, jotka tunnen, ovat kekseliäitä, joissa harvoin on tylsiä hetkiä ja niissä yhdistyy nerokkaasti musiikin eri tyylilajit. Niitä myös kuuntelee eri tavalla kuin jonkin toisen artistin, koska tietää, että Prince soittaa monissa kappaleissa itse kaikkia soittimia. Onkin vaikea valita Princen omien ja muille tekemien biisien joukosta vain muutamaa erinomaista. Mutta yritetään. Tässä vain muutama suosikkini.

Batman-soundtrack on kokonaisuudessaan Princen käsialaa ja tässä yksi suurimmista korvamadoista. Trust iskee suoraan rytmitajuntaan ensimmäisillä tahdeilla, jatkaa svengaavaa jumputustaan eikä anna muita mahdollisuuksia kuin antautua täysin biisin vietäväksi. Tämä on sarjassamme niitä biisejä, joita on soitettava monta kertaa peräkkäin.


Upea, upea biisi, joka lumoaa aina samalla tavoin kuin ensimmäisellä kerralla.


Tässä on kuulkaa kitarasooloa. Menee kylmät väreet koko kropassa, kun tätä katsoo ja kuuntelee. Princen soitto näyttää niin vaivattomalta, että se melkein saa kuvittelemaan, että kuka tahansa kaduntallaaja voisi soittaa yhtä hyvin. Näinhän tietenkään ole, koska Prince on Prince.


Eikä Princestä varmaan voi puhua mainitsematta Kiss-biisiä. Aivan mieletön kokonaisuus ja persoonallinen tapa tulkita. Tätä biisiä on moni coveroinut, ja osa covereista mielestäni toimii oikein hyvin (kuten Tom Jones tai Happy feet -leffan soundtrackin medleystä löytyvä pätkä), mutta enimmäkseen olen sitä mieltä, että parempi olisi, jos tähän eivät muut puuttuisi.



Thank you for the music and R.I.P. Prince.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.