tiistai 26. huhtikuuta 2016

Jonna Geagea: Katso mua (2010)

Jonna Geagea (os. Kosonen) julkaisi vuonna 2010 ensimmäisen suomenkielisen sooloalbuminsa Katso mua (tarkka päivämäärä oli hauskasti 20.10.2010).

Ensimmäinen sinkku, Taasko se alkaa, oli hienoinen pettymys. Jonnan edellinen levytys Jonna's Problemin solistina oli nostanut riman korkealle ja Jonnan lauluosuudet saivat joka kerta kylmät väreet kulkemaan. JP:n ja Nylon Beatin välillä oli tapahtunut huimaa kehitystä lauluäänessä ja tulkinnassa. Niinpä Taasko se alkaa kuulosti kovin bliisulta ja keskinkertaiselta radiojumputukselta. Jonna laulaa hyvin, mutta biisin taustat ja sanat kuulostivat pikaisesti kokoonraapaistuilta. Biisissä ei oikein ole minkäänlaista tarttumapintaa ja jää vain taustamusiikin rooliin.

Seuraava sinkku, Katso mua, oli jo askel parempaan suuntaan. Biisissä on hauskat taustat ja hyvä, tarttuva rytmi. Sanoissakin on jo enemmän ajatusta kuin ekassa sinkussa ja kertosäe on mieleenjäävä. Lisäksi diggailin kovasti biisiin tehtyä musiikkivideota, jossa mukana oli myös Juha Veijola.

Aloitusraita Se et oo sä on albumin parhaimmistoa: menevä ja mukaansatempaava biisi, joka olisi mielestäni sopinut jopa paremmin ensimmäiseksi sinkuksi. Tässä on enempi persoonaa ja jorausjalkaa alkaa vipattaa.

Jos biisin Vääränpäässä erottaisi levyltä johonkin toiseen yhteyteen, se pääsisi biisinä paljon paremmin esille, etenkin, kun erityisesti kertosäe iskee suoraan suoneen. Vääränpäässä on yksi niistä harvoista albumin biiseistä, jotka kestävät vieläkin kuuntelua ja jonka tunnelmaan pääsee sukeltamaan kuin musiikkivideoon. Albumin muiden biisien joukossa, ei tämä oikein pääse oikeuksiinsa vaan biisin kertomus vesittyy liian samankaltaisessa ympäristössä. Suosikkibiisini levyltä ehdottomasti.

Maa liikkuu ja Sellainen aamu ovat molemmat slovareita ja sopivat rauhallisempaan fiilistelyyn, koska Jonna laulaa erityisen kauniisti molemmissa ja tunnelmaa on saatu luotua niin, että kuulijakin pystyy siihen samaistumaan. Jos joku viitsii edelleen väittää, ettei Jonna osaa laulaa, niin täytyy kyllä olla silloin omissa kuuloelimissä vikaa.

Kotimatka soi aikoinaan jonkin verran radiossa. Biisissä on paljon hyvää. Onnellisuutta lupavaa tunnelma, mutta laulun kertojalle joutuukin dramaattiseen kolariin. Tämän biisin sanoissa on juuri sellaista mielenkiintoista tarinankerrontaa ja yllätyksellisyyttä, jota olisin toivonut enemmän muihinkin biiseihin.

Sara, Eeva ja Anna on ihan mukiinmenevä biisi kaikista niistä vinkeistä, mitä naistenlehdet ovat pulloillaan ja niistä vaatimuksista, mitä naisille asetetaan. Vaikka tässä onkin hauska ja omanlaisensa idea, jäävät erityisesti säkeistöjen sanat turhan latteiksi, ehkä vähemmän sanoja tällä kertaa olisi enemmän. Kertosäkeeseen on löydetty hieman enemmän sanottavaa, muttei se silti koko biisiä pelasta.

Lasken kymmeneen on piristysruiske levyllä. Jonna pääsee reilummin revittelemään ääntänsä, kun mukaan otettu vähän painavampi poljento, mutta vielä haluaisin sanoista hiotumpia ja jotain uudenlaista tapaa ilmaista asioita. Jotain, joka saisi suun loksahtamaan ja miettimään, että wau!

Eniten albumissa harmittavaa keskinkertaiset sanat ja aihepiirien samankaltaisuus. Liian monessa biisissä tuntuu jotakin kautta pyrkivän esille yhden yön suhteet/pettäminen sekä henkinen/fyysinen krapula (krapulallahan Jonna taisi itsekin levyä jossain haastattelussa kuvata). Jonna on molipuolinen ja loistavaääninen laulaja, ja siksi ihmetyttääkin miten levylle on koottu biisejä, joissa Jonnan lahjakkuus ei pääse kunnolla loistamaan. Biisien sanoitukset eivät suinkaan ole pahimmasta päästä, mutta harmittavan yksipuolisia ja mielikuvituksettomia, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Levystä jää fiilis, että samasta aiheesta on tehty yhdeksän eri biisiä kirjoitettuna vähän eri aikaan vuorokaudesta.

Jonna laulaa edelleen ihanasti, hänen äänensä on mukavaa kuunneltavaa ja hän osaa tulkita jokaisen biisin niin, että siitä tulee hänen biisinsä. Tuskinpa tätä levyä olisin kuunnellut näinkään paljon, jos sen olisi laulanut joku muu. Jonna on sen osoittanut, että voi laulaa käytännössä ihan mitä tahansa ja kuulostaa aina loistavalta itseltään. Lähes poikkeuksetta kaikki Jonnan tekemiset ovat miellyttäneet korvaani, ja esimerkiksi Dingo-cover-levyllä diggailin täysillä Nimeni on Dingo -biisiä. (Mutta Neumannin inisemänä en sitä kuitenkaan pysty kuuntelemaan.)

Katso mua -levyn biisit toimisivat yksittäisinä paremmin kuin samalla albumilla peräkkäin. Odotin todella kovia Jonnalta ja täytyy sanoa, että levy ei valitettavasti ole Jonnan parhaimmistoa, vaikka kelpo poppislevy onkin. Albumi on hieman liian tasainen ja turvallinen, eikä suurempia riskejä ole uskallettu ottaa. Jos kakkosalbumia on luvassa, toivon, että sanoittajaksi valitaan eri työryhmä. Vaikka levy on tasokas ja hyvin tuotettu, silti tuntuu, että jotain merkittävää jää puuttuumaan. Jäin kaipaamaan lisämausteita ja yllätyksiä.

Halusin kovasti pitää tästä levystä silloin, kun se julkaistiin, ja edelleenkin, koska olin toivonut Jonnalta suomenkielistä materiaalia jo pitkään. Myös Jonna's Problemin debyytti antoi uskoa siihen, että jotain kovaa voisi olla luvassa suomeksikin. Rehellisyyden nimissä on pakko myöntää, että omalla kohdallani tämä levy oli pettymys ja näin kuusi vuotta julkaisun jälkeen vain muutama biisi on jäänyt elämään, joten kovin nopeasti tätä ei tule puhki kuunneltua.

Kuuntele: Vääränpäässä, Maa liikkuu, Kotimatka
Skippaa: Taisin kulkea taksilla eilen, Taasko se alkaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.