sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Mira Luoti: Puhu mulle hulluudesta (2016)

Mira Luoti aloitti soolouransa Pinnan alla -singlellä, joka oli omasta mielestäni raikas ja mieleenjäävä, ja ennen kaikkea nosti mielenkiintoa tulevaa soololevyä kohtaan. Mitähän upeuksia sieltä vielä voisikaan tulla.


Nyt on julkaistu kakkossinkku, Puhu mulle hulluudesta. Ensimmäinen asia, mikä biisistä tuli mieleen, oli Liisa Akimof. Vaikkeivät Mira ja Liisa oikeastaan kovin lähellä toisiaan ole artistillisesti, on tässä sinkussa samantyylisiä sävyjä kuin muutamissa tuntemissani Akimofin kappaleissa. Sanoisin, että sovituksen iskelmällisyys, vähän samantyyppinen tarinankerronta ja laulutyylin monotoniset vivahteet ovat ne yhdistävät tekijät. Puhu mulle hulluudesta ei kuitenkaan pääse lähellekään sitä, millaisia fiiliksiä Pinnan alla aiheutti. Tätä uutta sinkkua kuunnellessani vain mietin, että mitä ihmettä tämä oikein on. Miksi tämmöinen biisi on tehty? Haluaisin kovasti tykätä tästä yhtä paljon kuin edeltäjästään, mutta suoraan sanottuna tämä on hyvin keskinkertainen tuotos. PMH-biisissä ei ole suurempia tähtihetkiä, jotka jäisivät päähän rullaamaan ja pakottaisivat palamaan biisin ääreen vielä kerran. Kertosäkeet sulautuvat liiankin hyvin muuhun biisiin tehden kokonaisuudesta tylsää radiosaastetta, jota jo nyt on joka paikka turvoksissa. Puhu mulle hulluudesta ei omalla kohdallani herätä minkäänlaisia tunteita, ja se on hyvin harmillista, koska nyt Pinnan alla -sinkun herättämä into tulevasta levystä otti hieman takapakkia. Nyt toivon ja uskon, että Puhu mulle rakkaudesta on levyn heikoin lenkki, jonka voi sitten lopulta unohtaa, kun muut loistavammat biisit tallovat tämän jalkoihinsa.

"Nostellaan maljoja, aaveiden kanssa, näetkö mut vielä, kuuletko mun äänen, tulisit hakemaan mut pian."


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.