torstai 24. maaliskuuta 2016

AQUA: Megalomania (2011)

Diggailin AQUAn musiikkia kovasti jo 90-luvulla ja vielä sen silloinkin, kun ei enää ollut muodissa tykätä heistä. Yhtyeen musiikki teki niin lähtemättömän vaikutuksen teinin sydämeen, että kun vuonna 2011 kuulin heidän julkaisevan uuden albumin, olin tohkeissani. Harmittelin kovasti, kun ilmeni, että albumi julkaistaan vain hyvin harvoissa maissa. (Discogsin mukaan albumi julkaistiin vain Tanskassa, Uudessa Seelannissa, Australiassa ja Venäjällä, mutta tosiaan, ei Suomessa.) Albumia ei myöskään julkaistu Spotifyn puolella, joten jostain se oli kaivettava. Muistan selailleeni useampia eri nettisivuja, mutta monessa kohtaa ei ollut toimitusta Suomeen. Enää en ihan tarkkaan muista, oliko se lopulta Amazon, jonka kautta levyn sain tilattua, mutta sainpahan kuitenkin ja hintakin oli 25 euron kieppeillä. Nyt viimeksi katsoessani hinta oli 150 euroa Amazonissa ja Discogsissa n. 70 euroa. (Epäilen hieman, olisiko levy todella niin harvinainen, että tuommoinen hinta olisi käypä.)

Pelkästään biisien nimiä katsomalla huomaa, että Aqua on ottanut askeleen kauemmaksi alkuaikojen purkkapopista eikä minun muistikuvan mukaan aikaisemmissa biiseissä ole koskaan käytetty sanaa "fuck", joka sekin on nyt päässyt mukaan. Tämä uusi tuleminen luo uutta ja toisenlaista imagoa bändille.

Ensimmäinen sinkku How R U doing? jo kertoi sen, että linja oli muuttunut Barbie girl -ajoista aikuisempaan suuntaan. En kuitenkaan jaksanut innostua sinkusta, koska vaikka poikkesikin yhtyeen omasta tuotannosta, ei silti ollut riittävän persoonallinen erottumaan suuremmasta massasta. Musiikkivideokaan ei biisiä pelastanut, joten uuden tulemisen alku ei kuulostanut kovinkaan lupaavalta.

Kakkossinkku Playmate to Jesus ei sekään tahtonut vakuuttaa. Tykkään biisin melodiasta, mutta sanat eivät ole semmoiset, jotka kolahtaisivat omalla kohdalla. Karsastan aina tuota jeesus-sanan käyttöä popmusiikin kappaleissa, koska asiayhteydestä riippumatta se ei mielestäni yksinkertaisesti toimi.

Like a robot jäi heti kertakuulemalta mieleen ja onkin vuosien mittaan noussut suurimmaksi suosikikseni. Tykästyin biisiin, koska se tarjoaa AQUAn tuotantoon jotain uutta sävyä, joka erottuu joukosta, ja kyllähän tällainen kieroutunut mieli tuppaa muistamaan ne hävyttömät biisit sieltä joukosta. Mutta kyllähän AQUAn aiemmiltakin albumeilta löytyy monimerkityksellisiä sanoituksia, ettei tämä toki ole ainut laatuaan, mutta kuitenkin huomattavasti rohkeampi kuin muut biisit. Lisäksi Like a robot on erinomainen bilebiisi temponsa ja tequila-shottiensa ansiosta.

Dirty Little Pop Song on vahvimmillaan säkeissä, mutta voin hyvin nähdä tämän(kin) toimivan loistavasti baarikansan joukossa. Biisissä on juuri sopiva rytmi ja mukavasti hokemaa, jotta tämän oppii yhdessä illassa ja se jää mieleen jumputtamaan.

Kill myself on tavallaan aika perinteinen pop-biisi. Tarttuva kertosäe, kauniisti lauletut säkeet ja rakkaudesta kertova teksti. Kuitenkin AQUA on ominaiseen tapaansa tehnyt biisiin pienen jipon. Yleensähän sanottaisiin, että: "I would die for you", mikä luonnollisestikin kuulostaa äärettömän kauniilta ja romanttiselta. Mutta mitäpä sitten, kun sama asia sanotaankin suoraan: "I would kill myself for you"? Ei kuulostakaan ah-niin-romanttiselta enää, vaikka viesti onkin sama. Ihan hauska lähestymistapa ja itse miellän sen jopa parodioivan rakkauslauluja. Kertosäe ja ajatus toimii, mutta muuten biisi ei silti jaksa säväyttää sen kummemmin ja Lenen laulutyyli ei tässä ole vahvimmillaan.

Viva Las Vegasia epäilin pelkän nimen perusteella tylsäksi, jo moneen kertaan kuulluksi biisiksi. Kaikesta huolimatta biisissä onkin jotain mieleenjäävää ja edustaa mielestäni levyn parhaimmistoa.

No party patrol ja Come'n'get it olivat yllättäviä kappaleita. Ensi kerralla eivät jääneet mieleen, mutta mitä useamman kerran kuuntelee, sitä tarttuvampia niistä tulee. Erityisesti ensiksi mainittu on jäänyt elämään omaa elämäänsä soittolistoille yhä tähänkin päivään asti.

Sucker for a superstar on hyväntuulinen ja erittäin toimiva pop-biisi. AQUAn koko tuotannon parhaimmistoa!

Be my saviour tonight -biisin olisi voinut korvata jollain toisella biisillä. Tässä ei ole oikein mitään, ei menoa ja meininkiä eikä sanoissakaan ole mitään kummempaa. Bliisu ja moneen kertaan kuultu ralli.

Albumilta puuttuu selkeästi se tunnelmallinen balladi, mikä on kahdella aiemmalla albumilla ollut. Ei sitä juurikaan kaipaakaan, koska levy on selkeästi tehty edistämään menojalan vipatusta. Albumi oli positiivisempi yllätys kuin mitä odotin, vaikka ennakkoluulot pitäisi aina lukita piiloon, kun pyöräyttää uuden levyn soittimeen. Olin ihan varma, että niin monen hiljaisen vuoden jälkeen AQUAn on mahdoton tehdä toimivaa albumia, jossa olisi useampi kuin yksi hyvä biisi. Yllätyksekseni huomasin, että tämä onkin erittäin tasokas, huolella tehty kokonaisuus. Ensimmäiset sinkkubiisit edustavat mielestäni albumin heikompaa puolta, mutta enemmän albumilla on kuitenkin tarttuvia ja mielenkiintoisia biisejä. Vaikka yhtye onkin ottanut Megloamialla askeleen aikuisempaa suuntaan, ei huumoria ja pilkettä silmäkulmassa ole onneksi unohdettu. Kelpo pop-albumi, joka erottuu edukseen aiemmasta tuotannosta.

Kuuntele: No party patrol, Sucker for a superstar, Like a robot
Skippaa: How R U doing?, Be my saviour tonight, Playmate to Jesus


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.