perjantai 19. helmikuuta 2016

ABBA: Super Trouper (1980)

ABBAn seitsemäs studioalbumi Super trouper julkaistiin 3.11.1980. Alkuvuodesta 1980 ABBAn Greatest hits vol 2 oli Brittien listojen ykköspaikalla ja loppuvuodesta myös Super trouper otti kyseinen ykkössijan haltuunsa, ollen myös koko vuoden myydyin albumi. Albumia on remasteroitu ahkerasti, kuten muitakin, ja uusintapainoksia on ilmestynyt vuosina 1997, 2001, 2005, 2008 ja 2011. Mm. Elaine ja Put on your white sombrero olivat uusia lisäyksiä vuoden 1997 painoksella. Omasta hyllystäni löytyy tällä hetkellä vuoden 2001 painos.


Albumi on askel kohti 80-luvun saundeja ja yleistunnelmassa on avioliittojen loppusointujen tuomaa vakavuutta. ABBAn albumien kohdalla tulee aina sanottua, että tämä on yksi suosikeistani. Mutta toisaalta, niinhän tämäkin on! Levyarvostelusta tuskin voidaan puhua, joten mennään enempi levyfiilistelyn puolelle ja jätän bonusbiisit (mm. Elaine, Put on your white sombrero) tällä kertaa ulkopuolelle.

Albumi alkaa nimikkobiisillä, joka kertoo artistista, joka on leipiintynyt hommaansa, mutta onneksi tällä kertaa yleisön joukossa on tuttu kasvo, joka nostattaa mielialaa. Frida tulkitsee biisin alussa hienosti tympiintynyttä tähteä, joka on kyllästynyt kaikkeen. Ainahan paljon kiertävälle (kuten ABBAlle) tulee hetkiä, kun konsertti tehdään rutiinilla, ja jos muu elämä ei tunnu pysyvän kassassa, katoaa varmasti into esiintymiseenkin. "I was sick and tired of everything, when I called you last night from Glasgow. All I do is eat and sleep and sing, whishing every show was the last show." Sitten C-osassa Fridan tulkinta nostaa tunnelman kattoon: kaikki voi kääntyä vielä hyväksi, toivoa ja rakkautta on, ollaan elossa. Melodialtaankin melankolissävytteinen biisi, mutta sanomassa on silti toivonkipinä.

On and on and on on kunniainosoitus diskolle ja vauhdikkaalle menolle. Ollaan vähän paremman väen bileissä -tai ainakin halutaan ajatella niin-, koska rahaa on ja nimeäkin. Vaikka biisissä esitetään suuria kysymyksiä ja ollaan huolestuneita, en näe, että huolestuminen on aitoa. Pikemminkin esitetään kiinnostuneita sen takia, että se on trendikästä. Tärkeämpää on kuitenkin painaa tukka putkella bileistä seuraaviin. Olen aina tykännyt tästä biisistä todella paljon juuri sen tahtien tanssin ja koukuttavan tarinansa takia. Suosikkikohtani on kakkossäkeen kohta: "Over in corner I could see this other guy. He was kinda flirty he was givin me the eye, so I took advantage of the fact that I'm a star, shook my hair and took a casual stroll up to the bar. " Muistan vielä, miten pienenä ja englantia vain auttavasti osaavana ajattelin, että nainen odottaa biisissä bussia (I said, I was not excatly waiting for a bus) ja keskustelee pysäkillä miehen kanssa. Miksei toki voisi näin ollakin.

Me and I -biisi on täydellinen Fridan laulamana. Mielestäni sanat sulautuvat loistavasti Fridan tummaan ääneen ja voin hyvin nähdä, miten hänen laulunkertojapersoonansa jakautuu kahtia. Taitava kertosäe, jossa onneksi maltillisesti käytetty erikoistehosteita.


 The Piper on yksi niistä harvoista ABBAn biiseistä, joihin en ole päässyt sisälle vieläkään. (Debyyttialbumilta My mama said on toinen heikohko biisi.) Diggaan kyllä biisin tunnelmasta, melodiasta ja stemmoista (totta kai), mutta silti The Piper kokonaisuudessaan ei oikein tunnu erottuvan joukosta ja jää enempi The Visitors -levyn Soldiers-biisin esilämmittelijäksi.

Albumilta The winner takes it all, Andante Andante, Happy new year, Lay all your love on me ja The way old friends do päätyivät listaukselleni ABBAn parhaista biiseistä, joten fiilikseni niistä voit lukea biisin nimeä klikkaamalla. Jokainen niistä osoittaa omalla persoonallisella tavallaan musiikin ajattomuutta ja kauneutta. En kuitenkaan yhtään vähättele listan ulkopuolelle jääneitä biisejä. Kuten vaikkapa Our last summer on sellainen, joka ei vain voi olla tekemättä lähtemätöntä vaikutusta kuulijaan. Menneiden muistelemista, rakkaustarinaa, joka pyörii mielessä vuosia myöhemminkin, vaikka onnellista loppua ei koskaan tullut.

Albumissa on omanlaisensa tunnelma: melankoliaa, menneiden muistelua, eroja, mutta myös varovaista toivetta paremmasta huomisesta. Super trouper ei ole aivan yhtä vakava ja musikaalisävytteinen kuin seuraajansa The Visitors, vaikka askeleet jo siihen suuntaan johtavatkin. Kokonaisuus on kuitenkin jo  tummempi kuin Voulez-vous -albumilla biisien pohtiessa rakkauden ohella ihmismieltä ja yhteiskuntaa. Super trouper on täynnä upeita helmiä, superhittejä ja nimenomaan sitä puhtaan, tyylikkään pop-musiikin ajattomuutta.

Kuuntele: The winner takes it all, Happy new year, Our last summer
Skippaa: The Piper

2 kommenttia:

  1. Super Trouper ei ehkä minulle ole Top3 Abban albumeista koska se ei ole vain yhtä vahva ja yhtenäinen kokonaisuus kuin vaikkapa Visitors tai Voulez-Vous. Ässäbiisejä ST:lla on toki paljon ja Abba on huonoimmillaankin erinomaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet aivan oikeassa: Abba on huonoimmillaankin erinomaista. Moni artisti ei pääse samaan.
      Ring ring on ainut albumi, jonka voin suorilta sanoa, ettei ole parhaimpia ABBA-albumeita, mutta sitten kun alkaa niitä biisejä miettimään ja erikseen ruotimaan, huomaa, että sekin on erinomainen (debyytti)albumi.

      Poista

.