sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Ilari Johansson: Turvasana @ Kulttuuritalo (Helsinki, 15.1.2016)

Olin ensimmäistä kertaa koskaan katsomassa suomalaista stand uppia livenä, kun Ilari Johansson esiintyi Helsingin Kulttuuritalolla perjantaina. Olen katsellut satunnaisesti eri stand up -koomikoiden esitysten pätkiä Youtubesta ja jotain televisio-ohjelmia, mutta ikinä en ole tajunnut kyseistä huumoria. Etenkin enemmistön ihaileman Sami Hedbergin vitsit ovat mielestäni olleet idioottimaisia, ärsyttäviä ja tympeitä. Kertakaikkiaan mitään tarttumapintaa ei ole ollut. Katselin myös muutaman jakson Naurun tasapaino -ohjelmaa, jossa vielä suurelle yleisölle tuntemattomammat koomikot kilpailevat kuka on hauskin. Siellä oli joukossa muutama kohta, joka nauratti, mutta aika uuvuttavaa sisältö pääasiassa oli. Kertaakaan ei ole tullut mieleenkään lähteä tämmöisestä huumorista maksamaan, ei ennen kuin nyt. 


Ilari Johanssonin stand up -puoleen tutustuin ensimmäisen kerran Youtube-videon kautta, jossa hän vertaa eri puolella asuvien ihmisten eroja. Siinä oli niin monta osuvaa kohtaa ja vielä hämmentävän hauskasti esitettynä, että vallan ihmettelin, miten moinen oli mahdollista. Olen katsonut videota jo monen monta kertaa ja se jaksaa naurattaa aina uudestaan. Erityisesti ajatus hämäläisistä ja karjalaisista pelaamassa Aliasta yhdessä.


 Vuoden lopun lähestyessä huomasin, että kulttuuriseteleitä on menossa aivan liikaa vanhaksi ja piti alkaa etsimään mahdollisia vaihtoehtoja käyttää niitä. Kulttuuritalon tarjontaa selatessani huomasin, että Ilari Johansson esiintyy siellä Turvasana-kiertueen puitteissa. Kun riittävästi muita vaihtoehtoja ei tuntunut löytyvän, ajattelin, että olkoon, kokeillaan. Jos koko lipun hinnan olisin joutunut itse maksamaan, en varmaankaan olisi mennyt. Mietin vielä tapahtumapäivänä, että ainahan sitä voi lähteä väliajalla pois, jos alkaa tympiä.

Mutta jotain todella hämmentävää tapahtui. Nimittäin Ilari Johansson oli oikeasti hauska livenä! Ei tarvinnut lähteä kesken pois ja ilta tuntui melkeinpä liian lyhyeltä. Yleisö otti koomikon raikuvin aplodein vastaan, joskaan tämä ei illan tähdelle riittänyt vaan hänen piti hieman kouluttaa yleisöä, että miten hänet kuuluu toivottaa tervetulleeksi lavalle. Väliajan jälkeen osattiinkin jo paremmin ottaa arvonsa tunteva stara vastaan. Illan aikana Ilarin käsittelyyn joutuivat niin Suomen hallitus, pakolaiskriisi, Vesa-Matti Loiri, Nicki Minajin Anaconda ja suomalaisten pikkujoulukäyttäytyminen sekä savolaiset että vantaalaisetkin. Aihekattaus oli monipuolinen, ajankohtainen ja aiheesta toiseen siirryttiin sujuvasti ja käsikirjoituksessa oli paljon hyviä pointteja sopivalla sarkasmilla sävytettynä. Ja kyllähän jo sillä saa aika paljon lisäpisteitä Helsingissä, kun vähän mollataan vantaalaisia -kaikella rakkaudella tietysti. Se osaltaan osoitti myös sen, että koomikko osaa räätälöidä esitystään kyseiseen iltaan sopivaksi eikä ainoastaan toista täysin samoja vuorosanoja illasta toiseen. Hän myös otti ihailtavan taidokkaasti kontaktia yleisöön ja sai improvisoitua vitsejä vastaukseksi yleisöstä heitettyihin kommentteihin. Ihailtavaa oli myös se, että hän käytti puheen ja kasvon ilmeiden lisäksi koko kroppaansa esittäessään milloin natsia milloin ihmisen evoluutiota. Nauraa sai mahansa kipeäksi koko rahan edestä ja tulipa jälleen mieleen, että tällaisia iltoja ja hetkiä todella tarvitsee, koska yhteiskunnassa vallitsee niin paljon negatiivista energiaa. Hienosti rakennettu kokonaisuus, joka sai unohtamaan kaiken muun. Illan perusteella minusta tuli Johanssonin fani ja varmasti menen häntä katsomaan livenä toistekin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.