keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Die Hard 4.0 (2007)

Ohjaus: Len Wiseman
Käsikirjoitus: Mark Bomback, Doug Richardson, Roderick Thorp
Säveltäjä: Marco Beltrami
Leikkaus: Nicolas De Toth
Pääosissa: Bruce Willis (John McClane ), Justin Long (Matthew Farrell), Maggie Q (Mai Lihn), Timothy Oluphant (Thomas Gabriel), Cliff Curtis (Bowman)
Ensi-ilta: 27.6.2007

Die Hard 4.0 (Live free or die hard) on Die Hard -leffasarjan neljäs osa, jossa Bruce Willisin näyttelemä John McClane taistelee tällä kertaa teknologisia ongelmia vastaan. McClane työskentelee edelleen poliisissa New Yorkin poliisilaitoksella, mutta on eronnut vaimostaan eikä ykistyiselämässä pyyhi muutenkaan erityisen hyvin. McClanellä on etäiset välit tyttäreensä ja tytär sanookin elokuvan alkupuolella, ettei hänen sukunimensä ole McClane.

McClanelle annetaan tehtäväksi käydä hakemassa hakkeri Farrell kuulusteiluihin, sillä FBI:n tietojärjestelmään on murtauduttu, ja lisäksi hakkereita on tapettu ympäri maata, joten jotain hämärää on ilmassa. McClanen ollessa hakureissulla, joutuu Farrellin asunto tulituksen kohteeksi, mikä osaltaan vahvistaa sitä, että hakkereiden kuolemat eivät ole olleet sattumaa.

Viranomaisten yrittäessä päästä askel askeleelta lähemmäs kiperän tilanteen ratkaisua, ovat pahikset pitkään askeleen edellä: pistävät liikennevalot ja -ohjauksen sekaisin, sammuttavat sähköjä ja uhkaavat romauttaa myös pörssin kaiken muun ohella. Niinpä (luonnollisesti) McClane on ainut, joka voi pelastaa maan valtaa ja rahaa haluavien rikollisten aikeiden toteutumiselta. Matkan mutkien ja ikävien uusien teknologisten vikojen myötä nörtti-Farrell ajautuu McClanen "työpariksi", kun McClane tarvitsee tietokoneita tuntevan henkilön apua ymmärtääkseen, miten päästä näiden nerokkaiden rikollisen jäljille ja pysäyttää yhteiskunnan tuho ennen kuin on liian myöhäistä.

Edellinen Die Hard ilmestyi 1995, joten 12 vuotta on kulunut kolmosen ja nelosen välillä. Se ei kuitenkaan vaikuta 4.0-elokuvaan ainakaan huonosti. Willis on jopa karismaattisempi -jos mahdollista- kuin aiemmissa elokuvissa ja näyttelee loistavasti elämää nähnyttä ja rosoista McClanea. Vaikka kakkososassakin jonkin verran pelailtiin lentokentän tekniikan kanssa, ei nelososa kuitenkaan kopioi niitä ideoita vaan vastassa on älykkäämpi rikollistiimi ja panokset ovat kovemmat. Toimintaelokuvan tyylilajin mukaisesti tässäkin pelti kolisee, kun autot ajavat toisiaan päin rikollisten toimien ansiosta ja naisiakin vedetään kunnolla köniin, mutta edelleen olen sitä mieltä, että tässäkin Die Hardissa rätinä ja röminä pysyvät siedettävissä rajoissa eivätkä ne varasta huomiota elokuvan muilta tapahtumilta tai henkilöiltä. Elokuvaan syntyy kutkuttava jännitys, kun pahikset ovat pitkään niskan päällä ja heillä on silmiä ja korvia melkeinpä kaikkialla. Vain napinpainallus ja valittu kohde romahtaa. Kuinka paljon tuhoa ehtiikään syntyä ennen kuin sankari pistää rikolliset ruotuun?

Justin Longin ja Bruce Willisin yhteistyö toimii mielestäni hyvin yhteen ja on hienoa, että Longin hahmo ei ole pelkästään Willisin varjossa vaan saa myös omalta paikkansa sankariteoissa. Vähän kuten kolmososassa Samuel L. Jacksonin näyttelemä Zeus on aluksi hieman varovainen ja väkivaltaa vastaan, mutta elokuvan loppua kohden hänkin saa ylimääräisen annoksen rohkeutta ja haluaa pistää kortensa kekoon suuremman hyvän puolesta.

Vieläkin ihmettelen, miten on mahdollista, että kaikki Die Hardit ovat tähän mennessä olleet hyviä. Ei ole saman toistoa, ei liikaa verta ja vaarallisia tilanteita vaan jännitys ja toiminta on juuri sopivassa tasapainossa. Vaikka ensimmäinen elokuva on (lähes) aina se paras, niin nyt on sanottava, että Die Hard 4.0 on tämän elokuvasarjan ykkösosan rinnalla jaetulla kultasijalla.


Thomas Gabriel: McClane? I thought I killed you already.
John McClane: I get that sometimes.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.