maanantai 7. joulukuuta 2015

Walk of shame (2014)

Ohjaus: Steven Brill
Käsikirjoitus: Steven Brill
Musiikki: John Debney
Pääosissa: Elizabeth Banks (Meghan Miles), James Marsden (Gordon), Gillian Jacobs (Rose), Sarah Wright (Denise)
Julkaistu Yhdysvalloissa: 2.5.2014

Netflix jälleen suositteli, ja minä katsoin. Tällä kertaa kyseessä oli vuonna ilmestynyt Walk of shame -elokuva. Meghan Miles on menestyvä uutisankkuri, joka on saamaisillaan erittäin merkittävän ylennyksen. Ylennyksen saaminen kuitenkin edellyttää nuhteetonta tausta: ei hölmöjä kuvia Facebookissa tai kyseenalaista toimintaa Twitterissä tai muitakaan merkintöjä. Meghan on omien sanojensa mukaan kiltti tyttö ja aina hyvästelee katsojan robottimaisesti hymyillen.

Kun poikaystävä jättää, rientävät Meghanin parhaat ystävät avuksi taivuttelemalla tämän lähtemään baariin hukuttamaan murheensa ja koska vaatekaapista ei löydy mitään tarpeeksi paljastavaa, antaa toinen ystävistään Meghanille keltaisen mekkonsa. Tytöt lähtevät baariin, juovat päänsä täyteen ja Meghan lähtee komean baarimikon matkaan kesken illan.

Aamuyöstä Meghan on lähdössä kohtia kohti, mutta tulee ongelma vastaan: auto on parkkeerattu luvattomasti, joten hinauspalvelu on ottanut sen hoiviinsa. Meghanilla ei ole puhelinta eikä rahaa, koska ne ovat käsilaukussa, joka on autossa, joten ainut vaihtoehto on lähteä auton perään sinne, mihin väärinpysäköidyt autot on hinattu. Kuten arvata saattaa, ei matka suju ongelmitta. Varsinkin silloin, kun pitäisi pitää puhtoinen imago yllä, tulee eteen taatusti niin huumediilereitä, epäuskoisia poliiseja ja muuta pientä kivaa, joka luonnollisesti voi tahrata tulevan ylennyksen.
Leffa oli viihdyttävä ja parempi kuin trailerin perusteella voisi odottaa. Vastoinkäymiset, joita Meghan kohtaa koittaessaan löytää autonsa luokse, olivat yllätyksellisiä enkä uskonut hänen niin moneen soppaan ehtivän päivän aikana. Paikoitellen tuli kyllä fiiliksiä, että tämä ja tämä juttu on aika nähty, mutta enimmäkseen dialogien kohdalla eikä niinkään tapahtumien.

Pidän Elizabeth Banksista ja hän hoitaa hyvin tämäntyylisen komediaroolin kotiin: hahmo on hieman sekaisin, mutta ihastuttava ja samaan aikaan uskottava. Vaikka paikoitellen oli hauskojakin kohtia, niin ei tämän leffan aikana silti juurikaan ääneen tarvinnut nauraa.

Pituus on sopiva, sillä tapahtumat etenevät sopivan rivakasti eikä loppuratkaisua jäädä liiaksi jauhamaan. Mukavaa ajanvietettä, jos haluaa takuuvarmasti onnellisesti päättyvän elokuvan ja nollata aivojansa työviikon jälkeen. Ei herätä suuria tunteita puolesta eikä vastaan, joten tämä oli sellain kiva keskitienkulkijaleffa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.