perjantai 11. joulukuuta 2015

Korvamatoja vol. 3

The Local Bandin Sunglasses at night -korvamadon innoittamana oli pakko kerätä uusi satsi ihastuttavia ja vihastuttiva biisejä, joista eroon päästäkseen tekisi mitä tahansa. Mikä se onkaan, mikä tekee melodiasta tarttuvan? Millaiset sanat ne ovat, jotka tarttuvat kuulijan korvaan helpommin kuin toiset? Muutama biisi esimerkiksi, ehkä näiden avulla saa jonkinlaisen vastauksen. Tsekkaa myös aiemmat: Korvamadot vol 1 ja Korvamadot vol 2.



Frederik: Titanic (1981) ja Tsingis Khan (1979)
Monet muutkin Reetun biisit ovat sellaisia, että ne jäävät päähän rullaamaan siihen asti, kunnes alkaa olla valmis hermoparantolaan, mutta nostan tällä kertaa esille vain nämä kaksi (ihan jo lukijoita säästääksenikin).
Titanicilla (säv. Jori Sivonen, san. Raul Reiman) Frederik osallistui Suomen Euroviisukarsinkarsintoihin vuonna 1981. Vaikkei jatkopaikkaa herunut, ottivat suomalaiset biisin omakseen.

Minulla oli yläasteella iskelmäjakso ja silloin kuuntelin paljon myös Frederikin biisejä. Varmaankin enemmän kuin yläasteen jälkeisinä vuosina yhteensä, joten omalla tavallaan noilla biiseillä on edelleen oma tärkeä paikkansa. Titanic on edelleen toimiva ja laadukas pop-iskelmä, jossa erityisesti taustalaulajien (mm. Kaija Koo) "Ti-Ti-Titanic" -rallatukset pureutuvat alitajuntaan ja tekevät siellä tuhojaan. Aloitin kirjoittamaan tätä tekstiä ilman Titanicin soimista taustalla ja jo saman tien nuo taustalaulut alkoivat junnaamaan päässä.


Tsingis Khanissa (suom.san. Junnu Vainio) on myös tarttuva kertosäe ja jonka "Tsing-Tsing-Tsingis Khan" -hokemasta ei kertakuuntelun jälkeen enää pääse eroon. Ei sitten millään. Tulee hetkiä, kun epätoivoisesti alkaa etsiä keinoa, jolla biisin saisi kaivettua aivojen syövereistä pois. Ainut vaihtoehto on luovuttaa ja laulella Tsingis Khania hamaan loppuun asti. Luonnollisesti puhumattakaan hu-hah -huudahduksista, joita kuullaan jopa Nightwishin Scaretalessa.


Raptori: Oi beibi (1990)
Ysärin alkupuolen Oi beibi (säv. Izmo, san. Jufo III) -tykitys kertoo värikästä tarinaa miestä ja beibistä, ja beibin isästä. En muuten juurikaan kuuntele Raptoria, mutta onhan tämä biisi jo klassikko ja omalla kierolla tavallaan hyvä. Sopii erityisesti bilesoittolistalle.




Hanna Ekola: Vieläkö on villihevosia (1990)
Ehkä yksi Suomi-iskelmän hirveimpiä biisejä. Mutta pienenä (ehkä 4-5-vuotiaana) tämä oli mielestäni niin siisti biisi, koska siinä lauletaan hevosista. Koko muu perheeni inhosi tätä ja syystä tai toisesta koin tarpeelliseksi ärsyttää vähän lisää. Niinpä laulelin tätä sydämeni kyllyydestä, kun muut rukoilivat lopettamaan. Näin vuosia myöhemmin ymmärrän heidän vääntelehtimisensä enkä pysty biisiä ilman tuskanhikeä kuuntelemaan. Pahtinta koko biisissä on kohta: "Vieläkö on villihevosia, vieläkö jossain mustalainen, laulaa ja tanssii mustalaisnainen..." Sitäpä sitten perjantai-illan ratoksi laulelee samalla kun epätoivon musertamana hakkaa nyrkillä seinää, kun kyseinen lause pyörähtää päässä uudelle kierrokselle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.