sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Die Hard 3 - koston enkeli (1995)

Ohjaus: John McTiernan
Käsikirjoitus: Roderick Thorp, Jonathan Hensleigh
Säveltäjä: Michael Kamen
Leikkaus: John Wright
Pääosissa: Bruce Willis (John McClane ), Jeremy Irons (Simon Gruber), Samuel L. Jackson (Zeus Carver), Graham Greene (Joe Lambert)
Ensi-ilta Suomessa: 30.6.1995

Die Hardin kolmososa Koston enkeli (Die Hard with a Vengeance) vie John McClanen tällä kertaa pommimiehen jäljille. New Yorkissa räjähtää pommi ja pian tämän jälkeen pommimies ilmoittaa poliiseille, että haluaa nimenomaan John McClanen arvoituksiaan ratkoamaan ja seuraamaan antamiaan vihjeitä siitä, missä seuraava pommi räjähtää ja miten räjähdyksen voi estää.

Poliiseilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kaivaa McClane kolostaan, jotta saataisiin säästettyä monien viattomien ihmisten henkiä. Sattuman kautta McClanen pariksi ajautuu harlemilainen kauppias Zeus Carver (Jackson), joka ei pääse irrotautumaan pommin metsästyksestä takaisin oman arkensa pariin vaikka haluaisi.

Pommimies ilmoittaa jättäneensä suuren pommin johonkin New Yorkin kouluista, antaa vihjeet arvoitusmuodossa ja kieltää, ettei kouluja saa evakuoida, sillä muuten posahtaa saman tien. Näin alkaa jälleen taistelu aikaa vastaan, jotta viattomat lapset saataisiin pelastettua.

Joko katson Die Hard -leffoja Bruce Willisin väristen lasien läpi ja se sokaisee arvostelukykyni, mutta hämmentävän toimiva ja hyvä leffa oli tämäkin, vaikka onkin jatko-osa ja vielä kolmas sellainen. Usein kolmososat tuppaavat herkemmin maistumaan pelkältä rahastukselta eikä juonikuvioihin ole jaksettu paneutua vaan toivotaan, että ensimmäisen osan katsojaluvut jaksavat siivittää kehnon kolmososankin menestykseen. Mutta mielestäni Koston enkeli voisi hyvin olla oma, erillinen elokuvansa, vaikkakin viitteitä ykkösosaan on. Kuitenkaan leffa ei ratsasta ykkösen tapahtumilla vaan kuviot ovat uudet ja pahiksellakin on erilaisen toimintatavat, vaikka jotain tuttua ykkösestä on mukaan napattu. Vaikka elokuvan luonteen huomioiden tietää, että toki poliisi pääsee pahisten jäljille ennemmin tai myöhemmin, niin pahikset olivat aika pitkään voitolla ja hetken jopa epäilinkin, että juokseeko päätähti-McClane ympäri kaupunkia rosvon pompottamana eikä muka saa sitä poliisin kuuluisaa ahaa-elämystä, kun rikoksen ratkaisussa tullaan käännekohtaan. Tulihan se sieltä, tietysti, ja vähän osasin epäilläkin, mihin suuntaan mentäisiin. Se ei haitannut vaan tuli vähän sama fiilis kuin jo kirjoissa pienen pohtimisen jälkeen keksii, että: "Hahaa, näinhän se menee". Ja kun se menee juuri tai melkein niin, niin kokee suurta voitonriemua.

Yleensä olen tottunut näkemään Samuel L. Jacksonin aktiivisempana ampujana ja räiskijänä, joten oli aika eksoottista katsella hänen roolityötään varovaisena ja jopa väkivaltaa jossain määrin välttelevänä, mutta samaan aikaan urheana ja kovasuisena kauppiaana. Alun varovaisuus saa väistyä, kun on pelastettavana liuta lapsia ja muita viattomia ihmisiä, ja hahmo osoittaa sankaruutta kiperissäkin paikoissa, joissa hengenlähtö on lähempänä kuin koskaan. Jackson on yksi suosikkinäyttelijöitäni ja roolista riippumatta tekee aina vakuuttavaa ja hienoa työtä. Die Hardin kolmososa sai Jacksonin ansiosta huomattavasti enemmän pisteitä kuin mitä olisin todennäköisesti antanut, jos Zeuksen roolissa olisi ollut joku muu.

Kyllä Die Hard -leffat ovat tehneet suuren vaikutuksen, vaikken aiemmin olekaan ollut kiinnostunut niitä katsomaan. Ehkä aika on nyt vasta ollut tarpeeksi kypsä. Nelososakin on jo katsottu ja toivottavasti vitosen saan katsottua vielä tämän vuoden puolella.


McClane: You don't know how to shoot a gun?
Zeus: Look, all brothers don't know how to shoot guns, you racist motherfucker.
McClane: Sue me.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.