lauantai 10. lokakuuta 2015

J. Karjalainen: Stindebinde (2015)

8.10. J. Karjalainen julkaisi uuden singlen, Stindebinden. Stindebinden tunnistaa taatusti J. Karjalaisen biisiksi, mutta ei pelkästään Jukan äänen vuoksi. Kuten monissa aiemmissakin biiseissä, kertovat biisin sanat vahvan ja mielenkiintoisen tarinan, jonka maailmaan kuulija mielellään uppoutuu, vaikka biisin letkeästi soivan yleistunnelman takana on astetta surullisempi tarina. Stindebinde on sekaisin, kamoista tai/ja viinasta, ja elämä niin rappiolla, että laulun minää alkaa omassa elämässä tapahtuneet hyvät ja menestyksekkäät asiat hävettämään. Kuinka kertoa, miten hyvin itsellä menee, kun toisella ei menekään.

Kun ammattimuusikot ovat asialla, on lopputulos tyylikkään huoliteltu, korvaa hivelevä ja raikas neljäminuuttinen matka laulun henkilöiden elämään. Kertosäe sopii yhteneväisesti muuhun biisiin, ei sooloile liikaa omiaan, ja saa hyräilemään mukanaan. Kun rasvatukkainen Stindebinde surumielisenä ja teeskennellen aitoa toisen puolesta iloitsemista onnittelee laulun minää, kuristaa suru kuulijan kurkkua ja pakottaa nieleskemään kyyneleitä, koska elämä ei jaa onnea tasaisesti. Tuon hetken, kertosäkeen tilanteen, pystyy näkemään edessään kuin se olisi juuri tapahtunut itselle ja tuntemaan suurta myötätuntoa Stindebindeä kohtaan.

Biisi kuulostaa vaivattomalta ja voisi siksi erheellisesti saada kuvittelemaan, että laadukas popbiisi syntyy tuosta vain. Usein se selkeämpi biisi (tai mikä tahansa muu asia) vaatii enemmän lahjakkuutta ja ammattiataitoa kuin joku ylitsepursuava, räiskyvä ja mahtipontinen biisi. Niin nytkin. Ei riitä, että osaa soittaa kitaraa ja kirjoittaa tekstejä, pitää osata paljon muutakin, pitää osata maalata maisema ja osata kutsua kuulija sinne mukaan. Onneksi J. Karjaisella riittää edelleen sanottavaa musiikin ja sanojen muodostaman kokonaisuuden muodossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.