perjantai 30. lokakuuta 2015

Aikakone: 2.0 (2015)

Aikakone julkaisi useamman vuoden tauon jälkeen kokopitkän tupla-albumin, jossa mukana on studioalbumin lisäksi levyllinen vanhoja hittejä. Albumin nimi 2.0 viittaa Aikakoneen 20-vuotisjuhlavuoteen. Vuonna 1995 kaikki alkoi Tähtikaaren taa -sinkusta ja albumista. Kirjoittelin aiemmin fiiliksiäni debyyttialbumista, joka itselleni oli aikoinaan ensimmäisiä kosketuksia popmusiikin maailmaan. Niinpä tästä uusimmasta en pysty täysin puolueetonta levyarvostelua kirjoittamaan, koska nostalgiset fiilikset painavat niin vahvasti vaakakupin toisella puolella.

Monia albumin biisejä on jo kuultu keikoilla, mutta aikaisemmin promosinkkuina julkaistut Historiaan ja Nirvana jäivät levyltä pois.

Albumi alkaa Paljain jaloin -biisillä, jonka yhtye esitti taannoin Elämä lapselle -konsertissa, joka oli muistaakseni Veran paikanneen Jazun ensimmäinen julkinen esiintyminen yhtyeen riveissä. Biisi avaa hyvin albumin ja tarkempia fiiliksiäni voit lukea biisiarviostani. Hopeasiivet-sinkun ehdinkin jo arvioida aiemmin, samoin humoristisen Liian vanhan. Nyt koko albumin kuultuani Hopeasiivet löysi paikkansa, mutta on mielestäni edelleen albumin heikointa antia. Se kyllä sopii levyn kertomaan tarinaan, mutta silti siinä on vielä jotain, joka ei omalla kohdallani jaksa herättää suurempia tunteita.

Kakkosbiisi J LO ei herättänyt nimensä puolesta ihastusta. Suhtaudun aina vähän varauksella, kun jokin biisi nimetään jonkin tunnetun henkilön mukaan. Biisi on onneksi parempi kuin ennakkoon nimen perusteella ajattelin. Siinä on hyvä meininki ja tarttuvuutta on etenkin säkeissä, mutta kertosäkeet jäävät valitettavasti muun biisin varjoon. Ehkä laulun kertoja on J Lon stalkkeri, sillä muuten ei oikein selity erikoinen asetelma, että hän löytäisi Jenniferistä itselleen mätsäävän parin. Tämä biisi vaatii vähän sulattelua, sillä on mielestäni ajatusmaailmaltaan aika poikkeava Aikakoneen biisiksi. Katsotaan.

Mama mama -biisiä on soiteltu keikoilla jo muutaman vuoden ajan, ja sehän toimi jo ensimmäisen kuuntelukerran aikana. Tässä on hyvä rytmi, hauskat sanat ja mieleenjäävästi rullaava kertosäe, jota on helppo laulaa mukana. Tämä kuuluu albumin parhaimmistoon.

Arabia tuo albumin kokonaisuuteen piristävää arabialaista sointia, ja sanoissakin luodaan kauniin salaista maailmaa. Aika veikeä biisi, jota kuuntelee mielellään.

Galleriassa on vahva intro, joka lupailee mukaansatempaavaa biisiä. Vähän tulee Neiti Grooven tarina mieleen, mutta miellän kuitenkin, että tässä mainittu tanssigalleria kätkee sisäänsä muutakin kuin pelkkiä tanssiaskelia ja yökerhon tunnelmia. Yhteisiä hetkiä pimenevässä illassa kuutamon loisteessa. Kyllähän tämänkin biisin haluaa kuulla uudestaan.

Lumotar on mielestäni niin aikakonemainen biisi kuin vain voi olla. Voimakas kertosäe, huolella luodut sanat ja kokonaisuudessa pientä mystiikan tuntua. Hiekkaan kadonnutta taikaa, mustaa uhkaa, kiusaavia unia ja kiellettyjä lumouksia. Jotain, jota ei saa puettua sanoiksi. Hieno biisi.

Pidän sulle paikkaa -biisissä Jazukin pääsee enemmän ääneen. Ihan kiva näin. Jazulla on mukavaa väriä äänessään ja hän tulkitsee tässä biisissä hienosti. Teksti on synkempisävytteinen, mutta taustalla kuitenkin positiivinen vivahde, toive heitetty ilmoille siitä, että kyllä tämä tästä. Hyvin voimakas, vaikuttava ja kaunis biisi, joka on luo sanoillaan vahvoja visuaalisia mielikuvia. Tumma taivas, silta, jonka alla virtaa joki tai kulkee ruuhkainen tie. Tähtitaivas, märkänä kiiltelevät mustat kadut, askeleet kaikuen hiljentyneessä luonnossa. Hiljaisuus ja höyryävä hengitys, ystävän huudahdus: älä hyppää. Albumin parhaimmistoa ja olisi hienoa kuulla joskus livenä.

Albumin päättää kaunismelodinen Kohoan ilmaan, joka voisi olla vaikkapa jonkun elokuvan teemabiisi. Tässä biisissä on jotain pysäyttävää ja syvälle vaikuttavaa.

Monta vuotta on yhtyeen musiikkia tullut kuunneltua, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Yleensä hiljaisempienkin jaksojen jälkeen tulee jossain vaiheessa hetkiä, kun tarvitsee hakea voimaa Enemmän-biisistä, palata 90-luvun huolettomiin iltoihin Alla vaahterapuun juurelle tai bailata aamuun asti Anna mun bailaa -biisin tahtiin. Vaikkei tällä albumilla samanlaisia klassikkobiisejä tule olemaan kuin nuo 90-luvun hitit, niin kyllä itse pidän tästä kovasti. 2.0 on erilainen Aikakone-albumi, mutta kuitenkin edelleen tunnistettavaa ja omaleimaista musiikkia. Vahvat melodiat ovat yhä läsnä ja sanatkin luovat omia maailmoja, joista osa kurkottelee universumin reunoille. Laulut soivat kauniisti ja kokonaisuus on ammattitaitoinen ja todella huoliteltu. Ollaan vähän samanlaisissa tunnelmissa kuin Tähtikaaren takana: avaruudessa, unimaailmoissa, unelmissa, mutta välillä palaten takaisin maan pinnalle. Taika on tuotu musiikkiin takaisin.

Kuuntele: Lumotar, Pidän sulle paikkaa, Liian vanha
Skippaa: J Lo, Hopeasiivet

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.