lauantai 29. elokuuta 2015

We love the 90s @ Suvilahti, Helsinki (28.8.2015)

Perjantaina 28.8.2015 juhlistettiin taas ysärimusiikkia Helsingin Suvilahdessa We love the 90s -festarin merkeissä. Festari on kaksipäiväinen, mutta mielestäni perjantaina oli paremmat artistit, joten jätin lauantain kokonaan väliin.

Menin paikalle klo 16, eli ensimmäiset artistit jäivät näkemättä. Tänä vuonna aikataulut menivät sikäli hienosti, että pystyi katsomaan kaikki mielenkiintoiset artistit kokonaan ja festarialue oli selkeästi hahmotettavissa.
Paljon paremmat fiilikset jäi järjestelyjen puolesta nyt kuin mitä oli viime vuonna. Yleisökin oli suht asiallista, mitä nyt muutama pakollinen juntti ja sekopää aina mahtuu joka pakkaan. Kaiken kaikkiaan ihan mahtava päivä ja esiintyjät vetivät huippuesityksiä.

Oman päiväni aloitin espanjalaisen Princessan esityksestä, jossa kuultiin muutamia espanjankielisiä biisejä ja sitten tietysti Calling you ja Anyone but you. Viimeeksi mainittu biisi on kyllä sellainen korvamato, että oli pakko suoria pikaisesti E-roticin esitystä katsomaan, koska muuten olisi varmasti saanut laulella ko. biisiä pidempäänkin.


 
E-roticin melkein kaikki biisit olivat itselle tuttuja ja toivottavasti en ollut ainoa, joka osasi melkeinpä jokaisesta myös ne räppiosuudet. On vissiin tullut luukutettua ysäriä aika huolella silloin aikoinaan ja toki nykyäänkin. Paljon vetivät kaikki artistit medley-henkisesti ja niin myös E-rotic. Kuultiin ainakin seuraavia biisejä: Sex on the phone, Fritz love my tits, Max don't have sex with your ex, Willt use a billy, Help me Doctor Dick, Gotta get it groovin' ja mahdollisesti myös Fred come to bed. Mieletön veto täytyy sanoa ja fiilikset jo tässä vaiheessa korkealla.

Seuraavaksi käväisin kuuntelemassa yhden biisin verran East 17 -yhtyettä, mutta koska en sitä ysärillä kuunnellut enkä yhtään biisiä etukäteen kuunnellessa muistanut, riitti tuo setin ensimmäinen biisi ja siirryinkin siitä odottelemaan Mr. Presidentin keikan alkua. Pressalla oli mukana vähäpukeisia tanssijoita ja yksi naislaulaja, josta en ole ihan varma, oliko sama kuin viime vuonna. Niin tai näin, hyvän show'n vetivät, vaikka mukana oli jotain cover-biisejä, joita en itse tuntenut/muistanut. Lazy laulatti yleisöä ja vaikka vitsit olivat pääasiassa samat kuin viime vuonna, niin eipä se haitannut, koska useasti kyllä kierrättävät samoja spiikkejä. Meininki oli katossa ja Lazy naureskelikin, että yleisö voi hoitaa laulamisen, että hän voikin tästä lähteä pois. Huikeaa yhteislaulua, tanssimista ja huumoria upealla auringonpaisteella viimeisteltynä; mitä muuta sitä kaipaisi? Setti alkoi Coco Jamboolla ja päättyi siihen, välissä kuultiin seuraavia biisejä: Jojo action, Take me to the limit, Happy people, Up'n'away (mieletön veto!), I'll follow the sun, Gonna get along (without ya now) ja 4 on the floor.


Pressan jälkeen ajattelin (en tiedä miksi), että käyn katsomassa Ressua ja Jussia. Kerran olen Ressun nähnyt livenä ja ihan heti ei tule musiikillisesti pahempaa kidutusmuotoa mieleen. Nyt ajattelin, että no, voihan se olla mielenkiintoista ja viime kerrasta on kahdeksan vuotta. Ressu ja Jussi vetivät duona, eka biisi oli (yllättäen) tuntematon ja toisena tuli Raisin' my family. Puolessa välissä toista biisiä lähdin, sillä se riitti. Toivottavasti seuraavan kerran muistan, että turha yrittää näitä kuunnella ja en edes mene paikalle. Kipitin tuosta äkkiä Natalie Imbruglian keikalle ja siellä oli meininki ihan eri. Mieletön ääni ja hyviä sovituksia myös cover-biiseistä. Mm. The Curen Friday I'm in love kuulosti eksoottiselta country-sovituksena. Diggasin. Viimeisenä kuultiin totta kai Torn. Upea meininki ja vielä laskemaan valmistautuvan auringon kullankeltaiset säteet ympärillä loivat lähes taianomaista fiilistä. Wau!


Sitten olikin vuorossa Taikapeili. Yhtye, jonka näkemistä odotin ehkä eniten koko päivältä. 90-luvulla yhtyeen biisit olivat tosi kova juttu, vaikkeivät saavuttaneet omalla kohdalla ihan niin suurta suosiota kuin vaikkapa Nylon Beat. En koskaan nähnyt Taikapeiliä livenä, joten nyt oli aika siistiä päästä tsekkaamaan homman nimi, kun vielä molemmilla on erittäin koulutettu ja taitava äänenkäyttö. Nyt oli vallan pakko etsiytyä eturiviin. Ja kannatti. Niin hyvä setti, vaikka mukana oli covereita, mm. Spice Girlsin Wannabe (yleisö oli niiiin mukana, ettei mitään rajaa. Varmaan kovimmat fiilikset siihen asti Coco Jamboon ohella), Britney Spearsin Baby one more time sekä Lady Gagan Born this way. Onpa muuten eka kerta, kun jaksoin kuunnella Lady Gagan biisin alusta loppuun ilman tuskanhikeä. Mahtavaa Nina ja Hanna-Riikka! Taikapeilin omasta tuotannosta kuultiin ainakin Nyt kun nähdään taas, Seuraa johtajaa, Aina kun sä meet, Mikä janon sammuttaa ja muistaakseni myös Mikset sano sitä ääneen. Totta kai kuultiin Jos sulla on toinen ja se suuri yhteislauluhetki. Upein hetki oli Jos jäät mun luo, joka on Taikapeilin koko tuotannon yksi kauneimpia biisejä. Ihan uskomatonta, että tämän sain kuulla livenä.





Taikapeilin esityksen jälkeen (ja muiden sitä aiemmin) seurauksena alkoi olla energiat jo aika lopussa, mutta ajattelin vielä muutaman biisin katsoa Waldo's peoplea. Noin parikymmentä minuuttia siinä kuuntelin ja sinä aikana ainoastaan Back again oli tuttu biisi. Soittivat jonkin vanhemman biisin (nimeä en muista) ja jossain vaiheessa pyysivät yleisöä laulamaan kertosäettä. Voi olla, että omat korvat soivat siinä vaiheessa riittävästi, mutta kuulosti, ettei juuri kukaan olisi laulanut mukana. Tuli vähän nolo fiilis itselle, että ohoh, ei vissiin ollutkaan niin tunnettu biisi, että olisi edes enemmistö yleisöstä osannut sanat. Jos joku lauloikin, ei se ainakaan omiin korviini kuulostanut yhtä kovalta kuin oikeastaan kaikkien muiden aiemmin päivällä nähtyjen esitysten aikana tapahtuneet yhteislaulut. Fiilistelin kyllä siinä muiden mukana ja kyllähän kova meno oli päällä, sitä ei käy kieltäminen. Jos olisivat soittaneet (ehkä soittivat lähtöni jälkeen?) esim. Gimme, gimmen, Move closer'n tai minkä tahansa The Riddle-albumin biisin tuon 20 minuutin aikana, olisin taatusti jaksanut bilettää vielä vähän pidempään. Mutta kun en sitten niitä biisejä tuntenut ja keskittyminen alkoi herpaantua, lähdin vähän ennen yhdeksää pois. Sörnäisten kohdilla kuulin, että vetivät You drive me crazy -biisiä. E-typen näinkin jo viime vuonna, mutta koska se ei kuulu omiin mielenkiinnon kohteisiin hyvästä show'staan huolimatta, niin päätin tällä kertaa jättää sen kokonaan väliin.



Mahtavat festarit kaiken kaikkiaan ja varsinkin, kun järjestäjäkin oli ottanut viime vuoden virheistä opikseen ja jättänyt mm. Kattilahallin kokonaan pois ja kaikki artistit esiintyivät ulkolavoilla. Jos (kun?) ysärifiilistely vetää jengiä vielä ensi vuonnakin, niin mentävä on. Jäi niin mahtavat fiilikset illasta ja kun sääkin kirkastui, niin taas on onnellinen, että tämmöisiin juttuihin pääsee paikalle ja elämään musiikin upeita tunteita ja tarinoita livenä. Nyt on rättipoikki-olo, mutta mieletön fiilis. Jos vaikka sen ysärisoittolistan vielä kerran alusta näin eilisen jälkisäväreissä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.