tiistai 4. elokuuta 2015

TOP 20 PMMP:n parasta biisiä, #5: Maria Magdalena

Kovemmat kädet -albumilta (2005) löytyy yksi osoitus nerokkuudesta Maria Magdalena -biisin (san. Paula) muodossa. Yhtye on sanonut, että tämä biisi on "jatkoa" Mana Mana -yhtyeen samannimiselle biisille. PMMP:n biisissä olisi mielestäni ehdottomasti ollut sinkkuaineista, joten vähän harmi, ettei tätä helmeä ole nostettu enemmän esille.

Vaikuttava biisi, jossa etenkin stemmat aiheuttavat kylmiä väreitä. Biisin vaikutus on niin voimakas, että pelkästään sanojen lukeminen ilman taustalla soivaa biisiä saa kylmät väreet kulkemaan selkää ja käsiä pitkin.

Biisistä syntyvä yleisfiilis on sairaan mielen synkistämä. Mielikuvissani taivas on peittynyt mustan harmaisiin pilviin, tuuli on pysähtynyt, mutta ilmassa leijailee jotain mystistä, ymmärryksen ulkopuolelta tulevaa. On melkein liian hiljaista, vaikka elämä jossain muualla kulkeekin normaaliin tapaan. Sitä ei kuitenkaan tämän kappaleen vaikutuspiirissä oleva(t) tiedosta. On vain tämä: synkkyys ja harhat.

Maria Magdalenan sanoitus pureutuu mielestäni niin syvälle tämän surumielisen ja häiriintyneen ihmisen mieleen, että melkein tuntuu biisiä kuunnellessa kuin tunkeutuisi luvatta toisen ihmisen yksityisalueelle. Kaltereita, jotka ovat joko terästä tai henkilön mielen luomia rajotteita. Ne rajoittavat liikkumista niin fyysisesti kuin henkisesti, ollaan jumissa ja heiveröistä ajatusta valonpilkahduksesta tarjoavat vain harhakuvat. Biisissä on mielestäni niin paljon loistavaa symboliikkaa ja vaihtoehtoja tulkitsemiseen, että on todella vaikea pysyä vain yhdessä ajatuksessa. Helposti, kun ensimmäisen oman tulkinnan on saanut jonkinlaiseen järjestykseen, tulee mieleen tulkita jokin kohta tai kokonaisuus toisin. Ja siitä lähtee loputon pyörittely, että mitä jos tämä onkin näin tai noin. Onko puu elämän symboli, jossa elämän oksat tavoittelevat kohti mielen kaltereita ja koettavat taistella terveen mielen puolesta? Vai onko kyseessä konkreettinen puu, joka on mielisairaalan ulkopuolella ja jota laulun henkilö tuijottaa ja toivoo pääsevänsä karkuun sen oksia pitkin? Vai viitataanko puulla mahdollisesti ristiin, jolle Jeesus ristiinnaulittiin? Niin tai näin, lopun tunnelma tässä laulussa on länsä. Laulun kertomus viittaa vahvasti siihen suuntaan, että ratkaisu on lähellä: joko pakeneminen, ehkä itsemurha tai taivaaseen pääsy. Ehkä jokin muu.
Upea, upea teksti, jota biisin muut elementit sopivasti ylistävät.

"Täällä kukaan ei kosketa
ota minut syliin sitten kun tulet hakemaan
Kaunis morsian, puettu valkoisiin vaatteisiin
Milloin pääset katsomaan?"



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.