maanantai 31. elokuuta 2015

TOP 20 PMMP:n parasta biisiä, #1: Matoja

PMMP:n parhaimmaksi kappaleeksi valitsin Kovemmat kädet -albumilta löytyvän Matoja-biisin (san. Paula ja Mira).

Aina on vaikea määritellä, miksi joku biisi olisi parempi kuin toinen. Hienojen biisien joukosta tuntuu väärältä valita vain yhtä, joka ehdottomasti ajaisi kaikki muut suohon ja olisi kiveenhakattu totuus. Yleensä suosikkiartistieni kohdalla parasta biisiä kysyttäessä korostan sitä, että tällä hetkellä tämä tuntuu tältä tai että tämä on hyvä, mutta niin on moni muukin yhtä hyvä. Tämä pätee PMMP:nkin kohdalla, joka on julkaissut viisi albumillista erilaisia, vaikuttavia biisejä, joista monet herättävät tunteita ja aina biisiä kuunnellessaan tulee mieleen, että miten voikin olla näin nerokas biisi.

Matoja Viimeisellä keikalla Helsingin jäähallissa
Matoja on ollut monta vuotta suosikkini juuri voimaannuttavuutensa ansiosta ja ehkäpä PMMP:n biiseistä kaikkein lähimpänä henkilökohtaisia kokemuksiani.

Biisi toki kertoo parisuhteen vaikeuksista: epäluuloista, väkivallasta, mustasukkaisuudesta ja myös ihmisarvosta, mutta sopii mielestäni yhtä lailla vaikeisiin ystävyyssuhteisiin. Minulle tämä oli (ja on) voimaannuttava biisi juuri sellaisia ihmisiä vastaan, jotka pitävät itseään muita parempina tai muuten vain haluavat kaataa kaikki syyt ja viat toisten harteille näkemättä itse siinä mitään omituista. Peiliin ei osata katsoa vaan kehotetaan aina vain vastapuolta miettimään, että mistähän se vika nyt oikeasti on lähtöisin. Samaan aikaan, kun haukutaan kuinka viallinen ihminen toinen on, ei silti päästetä irti. Pidetään kiinni vaikka väkisin, koska jos päästää irti, ei voi kontrolloida ja seurata, mitä se toinen tekee - ja sehän ei ole vaihtoehto. Jollain tapaa kahdella sanalla ja äänenpainolla on kiteytetty aika paljon oikeanlaista tunnelmaa biisin tarinaan liittyen: "vittu jee".

Livenä biisi pääsee oikeuksiinsa. Rummut ja kitarat muuttuvat raskaammaksi, kun tytöt laulavat: "Kolkko, nimetön, kylmä hämärä, mietä kuristaa ilman käsiä...".
Tuo kohta. Ne yleisön tekemät nyrkiniskut ilmaan rumpujen tahdissa. Se tiivis tunnelma, kun energia virtaa kehon läpi ja päässä kulkee ajatus, että nyt riittää kaltoinkohtelu, alistaminen ja syyttely.
Versiosta riippumatta tuo kohta saa edelleen valtavan energian ja taistelutahdon valtaan.

"Kolkko, nimetön, kylmä hämärä
meitä kuristaa ilman käsiä
Miten oisin voinut pettää sinua
näkyvistä et päästänyt minua
Sekoat, kun yrität mut omistaa
sekoat ja haluaisit ravistaa
Repisit sieluni irti kodistaan
haluat itsesi sillä koristaa
Sanot, että minussa on sisällä
satojen ihmisten mennyt elämä
elävä kuollut ja kuollut elävä
Elämä, on, minussa on elämä
Vika on tietenkin aina minussa
minulla ei ole lainkaan tapoja
nahan alla kihisee vain rumia
torakanalkuja, käärmeenmunia
matoja ja piruja ja matoja"




 Koko PMMP:n parhaiden biisien TOP-listaus löytyy yhteenvetona täältä ja videoversiona täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.