sunnuntai 2. elokuuta 2015

Nightwish @ Ratina, Tampere (31.7.2015)

Nightwish esiintyi Ratinan stadionilla 31.7.2015 Endless forms most beautiful -maailmankiertueen merkeissä. Pitkä aika on ehtinyt kulua viime Nightwish-keikasta, joten tätä elämystä taas odotti malttamattomana. Sonata arctica jäi valitettavasti näkemättä, koska en voinut lähteä liikenteeseen aiemmin, mutta Children of Bodomista näin puolet ja päätähden tietysti kokonaan. Ilma vaikutti epävakaiselta ja vähän jännitti, että näinköhän kohta tallataan mutavellissä. Onneksi sää oli suosiollinen ja vettä tuli vain ihan muutamia tippoja silloin tällöin, joten kuivina saatiin ihastella tätä upeaa konserttia.


Nightwishin keikalle lähdettäessä ovat odotukset aina korkealla eikä koskaan ole tarvinnut pettyä. Nytkin mukana oli hurja määrä pyroja ja savua, sekä tietysti illan huipentavat ilotulitukset.
Yhtye näytti todella nauttivat olostaan, sillä hymyjä viljeltiin ja fiilis välittyi yleisöön ja varmasti yleisestöstä takaisin bändillekin. Floor on valovoimainen esiintyjä upeine esiintymisasuineen, ja varmoin ottein hän otti yleisön haltuunsa ja huikaisi monipuolisella äänellään. Jos jossain vaiheessa hieman epäilytti Floorin sopiminen bändiin, niin nyt ei enää tarvitse sellaisia asioita miettiä. Kunpa vain Floor pysyisi pitkään.

Oikeastaan oli upeaa jälleen todeta, millaista on olla tarkkaan suunnitellussa ja innolla tehdyssä konsertissa. Jokainen pala on kohdillaan ja jokainen hetki on oma kohokohtansa: Troyn tuoma lisäsäväys yhtyeen musiikkiin,  Empun hyväntuulisuus ja vaikkapa Kai Hahdon ilmiömäiset rumpalintaidot. Puhumattakaan jokaisesta kappaleesta, joissa laulunlahjoillaan yleisöä lumosivat Marco ja Floor. The Islander on aina yhtä hieno, kun yleisö pääsee laulamaan kertosäkeissä ja näyttipä se Marcollekin edelleen aiheuttavan iloa, vaikka samaa onkin toistettu monia, monia kertoja.


Konsertti alkoi Shudder before beautiful-biisillä ja päättyi albuminkin päättävään The greatest show on Earth -biisiin. Välissä kuultiin paljon uuden levyn tuotantoa ja lisäksi vanhoja helmiä kuten Stargazers, Dark chest of wonders ja Sleeping sun, joista jälkimmäinen yllytti yleisön laulamaan koko biisin läpi. Ghost love score on livenä jotain käsittämöttämän lumoavaa, taianomaista ja unohtumatonta. Vaikka jokainen minuutti tuntui siltä kuin oltaisiin jossain muualla kuin Suomen viileässä kesässä, oli erityisesti GLS sellainen, joka lämmitti jokaista solua ja biisi melkein kuin hypnotisoi kuulijan. She is my sin on sellainen kappale, jonka kuuntelemiseen ei koskaan kyllästy ja joka on sellainen, jonka toivoisi livesetissä pysyvän. Muita illan aikana kuultuja biisejä: Yours is an empty hope, Amaranth, My walden, Élan, Storytime, Endless forms most beautiful, Alpenglow ja Last ride of the day.


Nightwishilla on aivan liikaa hyviä biisejä ja kaksi tuntia on aivan liian lyhyt aika siihen, että voisi soittaa kaikki ne sellaiset biisit, joita haluaisi kuulla. Aina jää kaipaamaan jotain, mutta samaan aikaan on huikaistunut siitä, millaisen elämyksen yhtye on tarjonnut ja on tyytyväinen juuri siihen biisilistaan. Näillä fiiliksillä odotellaan Espoon Barona-areenan keikkaa marraskuussa.



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.