sunnuntai 16. elokuuta 2015

E.L. James: Grey (2015)

Suuren suosion saavuttaneet Fifty shades of Grey -kirjat saivat "jatkoa", kun kirjailija kirjoitti tapahtumat Christian Greyn näkökulmasta.
Arvio sisältää jonkin verran spoilereita, joten älä lue, jos et halua tietää ennakkoon mitään.


Tarina kertoo kokemattomasta opiskelijatytöstä, Anastasia Steelestä, joka ystävänsä sairastumisen vuoksi joutuu menemään haastattelemaan vaikutusvaltaista ja menestynytttä Christian Greytä, joka nuoresta iästä huolimattaan on saavuttanut paljon. Anastasian mutkattomuus ja kömpelyys tekevät vaikutuksen Christianiin ja tämä päättää kokeilla, josko saisi Anastasiasta palvelijan S&M-painotteiseen seksielämäänsä.

Sinnikkyys palkitaan ja Anastasia suostuu tutustumaan, mitä Christianin tarjoama sopimus kätkee sisälleen. Anastasia haluaa kuitenkin enemmän kuin kuritusta, joten Christianin pohdittavaksi jää, kykeneekö hänen turmeltunut sielunsa siihen. Elämä on muokannut hänestä kovan liikemiehen ja henkilön, joka ei tiedä mitään sydämistä ja kukkasista, romantiikasta.

Pidin Anastasian näkökulmasta kirjoitetuista kirjoista. Ne tarjosivat sopivaa aivot narikkaan -viihdettä. Nopealukuista tekstiä selkeästi etenevän tarinan voimin. Erityisesti Christianin hahmo vaikutti astetta mielenkiintoisemmalta kuin tämäntyyppisessä kirjallisuudessa yleensä. Vaikutti, että hänen hahmoonsa on paneuduttu ja taustalla on huolella pohdittu ja moniulotteinen menneisyys, hänessä oli sopivasti salaperäisyyttä. Odotin siis, että nyt päästää sukeltamaan Christianin synkkään sieluun, terapiaistuntoihin, tapaamisiin Elena Lincolnin kanssa ja siihen, mitä miehen lapsuudessa "huoraäidin" kanssa tapahtui.

Tavallaan päästiinkin. Mutta mielestäni aivan liian vähän ja liian pinnallisesti omiin odotuksiini suhteutettuna. Ehkä tein virheen ennakko-odotuksissani ottaen huomioon kirjan tyylilajin. Mielestäni silti kirjailija on mennyt siitä, missä aita on liian matalalla. Odotin, että kyseessä on yhden kirjan yhteenveto Christianin koko matkasta, jossa kohtaukset Anastian kanssa toki ovat mukana, mutta koska niistä on jo kertaalleen luettu aiemmin, eivät yhtä suuressa osassa. Kyseessä on kuitenkin todella ensimmäisen kirjan tapahtumat Christianin näkökulmasta. Eli voimme odottaa kakkos- ja kolmososaakin,

En toki aivan sanasta sanaan muista ensimmäisen osan vuoropuheluja, mutta suhteellisen suurella varmuudella voin sanoa, että siihen verrattuna tässä kirjassa dialogit Anastasian ja Christianin välillä olivat identtiset, ainoastaan repliikkien väliin oli lisätty joitakin Christianin ajatuksia. Tuli vähän sellainen fiilis kirjan kokonaisuudesta, että oli copy-pastettu Anastasia-kirja, muutettu tekstit välistä Christianin näkökulmaan ja lisätty sinne tänne keskusteluja Christianin ja hänen alaistensa/Elenan kanssa, joissa Anastasia ei ollut läsnä. Koska dialogit olivat lähes yksi yhteen Anastasia-kirjan kanssa, samat asiat ärsyttivät tässäkin. Liikaa samojen sanojen ja repliikkien toistamista, kun asiat olisi voinut ilmaista toisinkin hieman kirjavampaa kieltä käyttäen.

Christianin lapsuutta käsitellään Christianin näkemien unien kautta. Hän herää painajaisista ja miettii, että miksi nyt taas näitä unia. Tapahtumat toki valaisevat, että vaikeaa on ollut, mutta jotenkin olisin kuitenkin kaivannut psykologisuutta hitusen enemmän. Hitusen enemmän muutakin pohdintaa kuin samoja itseinhoa sisältäviä ajatuksia, jotka eivät ainakaan omalla kohdallani valaisseet Christianin hahmon persoonaa enempää kuin millaisen mielikuvan aiemmat kirjat loivat.

Kirja ei juurikaan tarjonnut mitään uutta, eikä varsinkaan kattavampia selityksiä Christianin luonteen nyrjähtäneestä puolesta. Kyllähän hänen epävarmuuttaan ja itseinhoaan korostetaan jatkuvasti, mutta mielestäni se jää vain sanoiksi paperille ilman, että todella tuntuisi, että on päässyt mukaan hahmon maailmaan ja sinne, mihin ulkopuoliset eivät pääse. Ehkä vika on itsessäni, että todella odotin kirjalta liikaa ja syvempää paneutumista hahmon luonteeseen. Nyt kirjasta jäi vain sellainen olo, että olisin lukenut Fifty Shades of Grey -kirjasarjan ensimmäisen osan, mutta jonkun toisen henkilön referoimana. Paikoitellen jopa tuli pieni kyllästymisen fiilis, koska en ollut asennoitunut siihen, että tarttuessani tähän kirjaan luenkin aiemmin lukemani kirjan uudestaan.

"Voi hyvä luoja. Eikö hän tämän parempaan pysty? Onpa masetnavan tylsä kysymys. Ei minkäänlaista omaperäisyyttä. Olen pettynyt. Latelen hänelle tavallisen litania loistavista työntekijöistä ja siitä kuinka motivoin ja kannustan heitä ja blaa blaa blaa. Mutta hyvä neiti Steele, tosiasssa kyse on vain siitä, että minä olen niin vitun hyvä siinä mitä teen. Minulle se on helppoa kuin veteen hyppääminen. Ostelen riutuvia yrityksiä ja pelastan ne tai puran osiin ja myyn kaiken kaupaksi meenvän eniten tarjoavalle."

Lukuhaasteen kohta 24: kirja, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä (ja nyt puhutaan maasta, johon kirja sijoittuu.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.