sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Sofi Oksanen: Baby Jane (2005)

Sofi Oksasen Baby Jane -teoksen minäkertoja rakastuu Piki-nimiseen naiseen. Piki on siilitukkainen, räväkkä, masentunut ja karismaattinen nainen. Hänen äänensä lumoaa kenet tahansa ja hän onkin hyvin ihailtu ja haluttu lesbojen keskuudessa. Piki on vakavasti masentunut ja paniikkihäiriöinen, joka ei juurikaan hoida
itse omia asioitaan. Siihen hän pystyy, että illan hämärtyessä hyppää taksiin ja suhauttaa ravintolaan, jossa on bileet ja tuttuja kasvoja. Alkoholi auttaa turruttamaan ahdistumisen tunnetta ja juomisella Piki lääkitseekin itseään usein. Kuten monet tekevät.

Minäkertoja on kokemattomampi, hiljaisempi ja naisellisempi nainen. Pikin persoona on lumonnut naisen ja suhde alkaa täynnä lupauksia. Voidaan mennä Korkeasaareen, Linnanmäelle, tehdä romanttisia kävelyretkiä ensilumella ja kaikkea ihanaa yhdessäoloa, romantiikkaa. Kuten arvata saattaa eivät suunnitelmat sujukaan aivan mutkattomasti ja ensilumikin ehtii sulaa viemäreihin. Rahaongelmiltakaan ei voida välttyä ja siihen rakastavaiset keksivät ratkaisun: Susanna Päiväperhon, joka kauppaa vaikkapa käytettyjä alusvaatteita tarpeessa oleville. Kertoja hoitaa hankintapuolen ja tuotteiden "valmistelun" sopiviksi, kun Piki puolestaan lumoaa langan toisessa päässä olijat puron lailla solisevan äänensä avulla. Rakastavaisilla on yhteinen harrastus ja rahaongelmatkin on ratkaistu. Nythän masennuksen pitäisi lentää ikkunasta ulos ja elämän muuttua vaaleanpunaiseksi, eikö niin?


Baby Jane oli tunteita ja ajatuksia herättävä lukukokemus. Sofi Oksanen käyttää kieltä rikkaasti ja persoonallisesti. Kun hän kuvailee Pikin ääntä, saa siitä todella sen kuvan, ettei maan päällä ole vastaavanlaista sointia kuultu. Ääni ei vain ole vaan se luo uutta, kuvailee, rapisee, rakastaa...
Oksasen kirjoittama rakkaustarina on uskottava kertomus ihmiselon ja -suhteiden mutkista ja kivisistä teistä. Kirjassa esiintyvä masennus tuodaan niin lähelle lukijaa, että tuntuu lähes epätoivoiselta, kun ei pysty tekemään mitään auttaakseen. Vaikka kirja on synkkä mustasukkaisuuksineen ja alkoholin ja lääkkeiden käyttöineen, on siinä silti jotain hyvin lumoavaa. Aihe ei ole mitenkään uusi, mutta henkilöt, jotka kirjassa esiintyvät ovat mielenkiintoisia persoonia ja tarinoiden kulku etenee siinä määrin sujuvasti, että tämä on ehdottomasti yksi hyvä kirjoitus siitä, mitä masennus ja alkoholi voivat saada aikaan, kun tekevät yhteistyötä.
Tykkäsin kirjasta ja yritinkin ahmia sen mahdollisimman nopeasti. En ole aiemmin Oksasen kirjoja lukenut, joten saa nähdä, josko jossain vaiheessa tarttuisin johonkin toiseenkin. Tämän perusteella kyllä voisinkin.

"Ja Pikin suunnitelma oli kuin olikin parempi:
Hänen äänensä, minun jalkani.
Hänen kehräyksensä, minun tuoksuni.
Hänen naurunsa, minun rintani.
Ei kasvoja, ei liveä.
Ei kotiosoitetta, ei omaa nimeä.
Ei oikeaa ikää.
Ei edes horoskooppia.
Se on Susa tässä, moi.
Se ei ole edes minun ääneni, vaan tyttöystäväni.
Eikä tyttöystäväni ole edes hetero.
Eikä tyttöystäväni ole koskaan maannut yhdenkään miehen kanssa.
Mutta hänellä on jumalainen ääni. Ja minulla on jumalainen vartalao. Ja yhdessä olemme se jumalainen Susanna Päiväperho, jonka nimi tulee Buñuelin elokuvasta ja pikkuhousut Seppälästä. 'Mies. 25-vuotias. Kiihkeä nainen on ottanut itsestään kuvia pelkät stringit päällä. Jos kiinnostaa, ota yhteyttä.' "

Lukuhaasteen kohta 19.: kirja, joka kertaa seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä/henkilöistä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.