keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Nicolas Barreau: Rakkausromaanin resepti (2013)

32-vuotias Aurélie omistaa pienen ravintolan Pariisissa. Suhde ailahtelevaan poikaystävään on juuri tullut päätökseen ja Aurélie lähtee kävelemään pitkin Pariisin katuja vailla päämäärää. Matkallaan hän eksyy kirjakauppaan ja vaikkei ole lukenut kirjoja pitkiin aikoihin, löytää hän hyllystä kirjan, jossa on taikaa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat hänen ravintolaansa ja naispäähenkilö muistuttaa erehdyttävästi Aurélieta. Samankaltaisuudet ovat liian suuria, jotta voisi puhu pelkistä sattumista. Aurélie päättää etsiä kirjailijan käsiinsä, sillä kaipaa kovasti selitystä kirjan tapahtumille. Mutta miten sopia tapaaminen kirjailijan kanssa, joka ei halua tulla löydetyksi?

Juoni pitää mielenkiinnon yllä, mutta arvasin aika nopeasti, mikä on kirjaan kätketyn salaisuuden nimi. Kirjan päähenkilöiden välinen suhde etenee ennalta-arvattavasti, mutta kokonaisuutena kirja toimii ja viihdyttää, vaikkei mitään maata mullistavaa ahaa-elämystä herätäkään. Kirsikkana kakun päälle kirjaan on sisällytetty myös rakkauden menú suoraan Aurélien ravintolasta. Hauska yksityiskohta. 

Pariisin tunnelmaa ja romantiikkaa kehutaan useasti ylitse muiden ja Barreaun kirja liittyy samaan ihannoivaan kuoroon, joskin myös Britannia saa oman osansa kehuista. Minulla ei ole suurempaa kiinnostusta matkustaa Pariisiin eikä tämä kirja onnistunut niin lumoavia kuvia kaupungista maalailemaan, että olisin mieltänyt muuttanut. Esimerkiksi Zafónin luomat kuvat Barcelonasta herättivät ajattelemaan, millaisia mysteereitä kulman takana piilee ja mitä kaikkea katukivetykset ovat nähneet, mutta Barreaun kirjan kohdalla tuo taika jäi uupumaan, vaikka kuvaileekin maisemia ja tunnelmia hienosti. Kepeä ja romanttinen kirja, joka ei jätä pahaa makua suuhun. Tykkään lukea pelkkiä viihdekirjojakin silloin, kun aivot tarvitsevat nollausta ja jotain helppolukuista. Rakkausromaanin resepti ajaa asian oikein hienosti ja voisinpa tämän kirjailijan kirjoja lukea vastaisuudessakin.

"Siitä tuli toinen perättäinen yö, jona tuskin ollenkaan nukuin. Tällä kertaa lepoani ei kuitenkaan ryövännyt petollinen rakastettu vaan - kukapa olisi uskonut naisesta, joka oli kaikkea muuta kuin intohimoinen lukija - kirja! Kirja, joka kietoi minut taikapiiriinsä ensimmäisetä lauseesta alkaen. Kirja, joka oli väliin surullinen, väliin taas niin hauska, että nauroin ääneen. Kirja, joka yhtä aikaa oli ihana ja salaperäinen, sillä vaikka lukisi kirjoja kuinka paljon, tuskin kovin monta kertaa törmää rakkaustarinaan, jossa oma ravintola on keskeisessä osasssa ja jonka naispäähenkilöä kuvaillaan tavalla, joka saa tuntemaan, että katsoaa itseään peilistä, sellaisena päivänä, kun on hyvin, hyvin onnellinen ja kaikki onnistuu!"

Lukuhaasteen kohta 44.: klassinen rakkausromaani

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.