lauantai 27. kesäkuuta 2015

Nightwish: Angels fall first (1997)

Valitsin pitkästä aikaa kuunteluun Nightwishin ensimmäisen albumin, Angels fall firstin. Mielestäni tämä on Nightwishin uran heikoin albumi ja siksi jäänytkin vähemmälle kuuntelulle.

Albumi alkaa vahvasti Elvenpath-kappaleella, josta jo heti huomaa Tuomaksen vahvuuden tekstienkin tekijänä ja kaipuun pois todellisuudesta. Siirrytään siis tästä maailmasta taikametsään tonttujen, parantajien ja noitien seuraan. Biisiin on saatu mahdutettua aikamoinen lista taruolentoja, satuhahmoja ja metsänhenkiä, johon tuo mielenkiintoisen lisäsäväyksen Tarjan klassinen ja "epäsatumainen" laulutyyli. Tämä on ehdottomasti debyyttialbumin parhaimmistoa ja oiva valinta aloitusbiisiksi.

Edellisessäkin biisissä mainittiin jo Beauty and the Beast, joten kakkosbiisissä kyseinen kaksikko pääsee heti framille. Biisin parhautta on kyllä alun intro, joka on mielettömän koukuttava ja tuon perusteella biisi toimisi instrumentaalinakin. Tuomas osallistuu laulamiseen tässä biisissä ja kyllähän se asiansa ajaa, mutta täytyy sanoa, että onneksi ei enää tämän levyn jälkeen ole laulamiseen osallistunut.

The Carpenter oli albumin ensimmäinen single ja siitä julkaistiin yhtyeen ensimmäinen musiikkivideo. Kertosäkeet eivät mielestäni oikein toimi säkeiden kanssa ja Tarjan ääni jää turhan taka-alalle. Ajatusta on, mutta toteutus on jäänyt pari askelta jälkeen. Vaikken erityisemmin ole koskaan päässyt biisiin sisälle enkä pääse nytkään niin silti on myönnettävä, että on tässä niin paljon nostalgiaa ja historiallisia hetkiä, että jo ne lisäävät biisille painoarvoa.




 Tutankhamen on aina ollut yksi tämän levyn suosikkejani. Matkataan pyramideille, aavikon keskelle, vuosisatoja menneeseen. Kaunis ja synkkä tunnelma ja mahtipontinen kertosäe tekevät biisistä kylmiä väreitä nostattavan, joka tuntuu hiotummalta kokonaisuudelta kuin monet muut albumin biisit.

Know why the nightingale sings? -kappaleessa yhdistyvät juuri oikeat palaset: Tarjan kaunis ääni soi kirkkaasti kuin satakielellä, Empun kitarasoolot tuovat biisille lisäpersoonallisuutta, puhumattakaan Tuomaksen taituroinnista biisin loppupuolella. Taianomainen biisi, joka osaltaan lupailee, että yhtyeellä on paljon vielä annettavaa. "Migrating with the geese/My soul has finally found peace/Doesn't matter that man has no wings/As long as hear the nigtingale sing..."

Levyn päättää neliosainen Lappi-kokonaisuus. Lapin tunnelmasta täysi kymppi. Eipä mistään näistä neljästä ole mitään pahaa sanottavaa. Akustista kitaraa, suomeksikin laulettua tekstiä, noitarumpuja ja etiäisiä. Näiden pohjalta voisi piirtää aikamoisen taideteoksen tai kuvata videon revontulineen, iltanuotioineen ja ruska-aikoineen. Luonto on tässä todella lähellä, ikuisuus on kaunista eikä tarvita ihmismassoja sotkemaan sitä rauhaa, joka Lapissa kulkijan mielen on vallannut.

En ollut todella pitkään aikaan kuunnellut levyä kokonaisuudessaan ja pakko sanoa, että yllätyin siitä, että se oli parempi kuin muistinkaan. Levyllä olikin enemmän hyviä kuin huonoja biisejä, vaikka muistelin tilanteen toisinpäin. Paljon hienoja elementtejä, persoonallista otetta ja taustalla havaittavissa se, että Nightwishin alkutaipaleella kulki mukana ajatus akustisemmasta musiikista. Debyyttialbumiksi todella hyvä, mutta siitä huolimatta vielä raakile ja suuntaa hakeva. Kuten tavataan sanoa: loppu onkin historiaa. Upeaa sellaista.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.