tiistai 12. toukokuuta 2015

TOP 20 PMMP:n parasta biisiä, #17: Päät soittaa

Leskiäidin tyttäret -albumilta löytyy kuutosraitana Päät soittaa, jonka ovat sanoittaneet Paula ja Mira.

Ihmettelin monesti, mitä ihmettä biisin nimi tarkoittaa. Mitkä Päät?
Ensiksi ajattelin, että Päät viittaavat PMMP:hen, kiertonimityksenä vain. Toinen vaihtoehto oli myös se, että Päät on keksitty nimitys kaikille artisteille ja yhtyeille, jotka festareilla soittavat.
Ehkä n. vuosi kuultuani biisin kaverini mainitsi, että on ollut olemassa sellainen yhtye kuin "Päät". Wikipedian mukaan se oli kasassa 1987-1992 ja yhtye julkaisi neljä albumia. Itse en ole heidän musiikkiaan koskaan kuunnellut, joten en osaa sanoa, onko PMMP:n biisissä lainauksia Päiden biiseistä. Mutta niin, tämän yhtyeen keikalle ollaan rynnimässä. Ja ilmeisesti päästään myös Zen Cafen keikkabussiin.

Päät soittaa kertoo hauskan, eläväisen ja iloisen tarinan. Kesäfiilis ei oikeastaan tämän paremmaksi voi mennä. Sanat kertovat hyvin simppelin ja arkisten tarinan, mutta mukaan on on saatu ujutettua hauskoja yksityiskohtia, joilla biisistä muodostuu elokuva, elämys, jonka voi nähdä pyörimässä silmiensä edessä.

Biisi on juurikin sitä, mitä festarielämä monelle on: järjetöntä ja hauskaa, jopa satunnaisesti morkkiksiakin. Omat sekoitteet mehupurkkiin, liftaillaan ja (koko kesän) festareihin menee palkkapussi poikineen. Eturiviinhän on aina päästävä, hinnalla millä hyvänsä, sillä siellä on parhaat bileet. Herätään ties kenen teltasta, kun on juotu omia ja naapureiden juomasekoituksia pitkin iltaa (ja viikonloppua).

"Älä rupea itkemään, ota ote, nyt rynnitään. Eturiviin on päästävä: Päät soittaa!"  Tuo juuri tiivistää sen, että ei silloin rueta araksi, kun taistellaan parhaimmista paikoista. Silloin mennään läpi ihmismeren pienellä pakollakin. On muuten todella ärsyttävää, jos tulija tulee huomattavasti myöhemmin ja ryysii kyynerpäitä käyttäen eturiviin. Eräälläkin keikalla yksi nainen konttasi takarivistä eturiviin ja nousi pystyyn vasta, kun oli kiinni aidassa. Kekseliästä toki, mutta samaan aikaan ärsyttävää muiden kauemmin paikalla jonottaineiden/olleiden kannalta.

"Herään vieraasta teltasta, mihin jäänyt minun reppu?"
-kohta kertoo lyhyesti ja ytimekkäästi koko tarinan. Miten tyyppi herää tukka pystyssä vieraiden ihmisten välistä, katselee ihmetellen, että missä ihmeessä sitä ollaan ja krapulaisessa pöhnässä kunnon lauseen muodostaminenkaan ei onnistu vaan melkein itkua vääntäen ihmetellään, missä reppu.

"Mutaisessa mehukattitonkassa selvästi on joku jekku". Tämänkin kohdan voi mielestäni tulkita useammalla tavalla. Reissun alusta asti mukana ollut mehukattitonkka pyörii nyt sateenkastelemassa mudassa ja sisältönä on joko jokin astetta erikoisempi sekoitus jäljelle jääneistä alkoholijuomista tai sitten pelkkää Jägermeisteria (jekkua).

Niin tai näin, hauskaa on aina, jos muistetaan, mitä on tapahtunut. Vaikkei muistettaisikaan, niin voihan sekin olla hauskaa. "Eilen oli ehkä hauskaa. Hukkasin kympin, muistan hämärästi, että suutelin."

Huippubiisi, joka kuuluu aina kesän soittolistoille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.