perjantai 22. toukokuuta 2015

TOP 20 PMMP:n parasta biisiä, #16: Matkalaulu

PMMP:n Kovemmat kädet -albumilta (2005) julkaistiin promosinkkuna Matkalaulu (san. Paula ja Mira).
Muistaakseni se taisi olla juuri tämä biisi, jonka tekivät huumorilla ja enemmän omaksi ilokseen, mutta keikalla porukka diggaili siitä niin paljon, että julkaisivat sitten sinkkuna.

Huomaamattani valitsin peräkkäin kaksi kesä- ja matkailuaiheista biisiä, ensin Päät soittaa vie festareille ja nyt Matkalaulu ympäri Suomen, mutta nyt liikutaan enempi artistin (tai jonkun muun kovasti matkailevan) arjessa päämäärien välillä. Millaista on, kun maisemat vaihtuvat, kun huoltoasemien ruokatarjonta tulee tutuksi, koti on jossain kaukana eikä sitä kehtaa liikaa miettiä, jottei iskisi aivan kamala koti-ikävä. Samalla, kun matkanteosta nauttii, se väsyttää ja toisaalta perillepääseminen ei välttämättä olekaan se pääasia.

PMMP on tuttuun tapaan saanut biisiin vangittua täydellisen tunnelman. On lähdön fiilistä, pientä sinkoilua, kun tapellaan parhaasta paikasta ja mietitään, kuka ajaa. Matkamusana tietysti C-kasetteja.
Tuostapa tulikin mieleeni se aika, kun piti ennen lähtöä kaivella kasettilaatikkoa ja miettiä, mitä seuraavat tunnit haluaisi kuunnella. Aika nopeasti tietysti kyllästyi samoihin kasetteihin, joten toisinaan piti sitten hyvissä ajoin ennen matkaa nauhoitella uudet biisit, uudet sekalaiset kokoelmakasetit. Ja olipa muuten supersiistiä, kun oli uusi kasetti ekaa kertaa soimassa eikä muistanut, missä järjestyksessä ja mitä biisejä oli tulossa.

Tarttuva ja svengaava hyvänmielen biisi, jossa auringonpaiste ja lämpimät kesäillat, ja myös kesän loppumisen haikeus, ovat vangittuina sanoihin ja sävellykseen. Matkalaulu-kokoelmalle tehty versio pyöräyttää biisin iloisen sanoman melkein täysin päälaelleen. Siinä on enempi kaipuuta, ikävää ja ehkä jopa enempi arkipäiväisempää suhtautumista matkantekoon.


Avaan ikkunan hengitän sisään maisemaa
niin täydellistä, että pelottaa
Pelkään, että aika ajaa meidät erilleen
Mitä sitten teen, mitä sitten teen?
Eikä ajatella sitä kuka on kenenkin
että meillä kaikilla on kotikin
Toisilla on joku, joka siellä odottaa
Nyt ei kukaan muista, eikä tahdokaan 



2 kommenttia:

  1. ompa kivasti kirjoitettuja arvioita! olen samaa mieltä lähes kaikesta kirjoittamastasi. olen "löytänyt" pmmp:n biisit vasta hiljattain vain elämää -ohjelman kautta. suurinta osaa isosta biisimäärästä en ole edes kuunnellut, ja osaa kappaleista lähes inhoan. oma top 10 -listani on:
    korkeasaari
    osjm
    tässä elämä on
    joutsenet
    matkalaulu
    koko show
    lautturi
    päiväkoti
    jeesus ei tule oletko valmis
    kovemmat kädet

    matkalaulusta sen verran, että saatan kuunnella sen automatkalla jopa kymmenen kertaa parin tunnin aikana. rakastan erityisesti tuota kohtaa jonka olet kirjoittanut. kirjoittelen sitä ympäriinsä vihkoihin javoikolla irjoihin tms. :D olen siis 14 vuotta ja monesti ihmettelen miten olen voinut elää lähes koko elämäni tietämättä pmmp:stä mitään. onneksi biisit eivät katoa youtubesta. ne osat biiseistä jotka yleensä tulevat toisen kertosäkeen jälkeen, (kutsutaanko niitä c-osiksi?) ovat mielestäni pmmp:n biisien parhaita kohtia. matkalaulu 2 on äärettömän surullinen versio ja itken aina sitä kuunnelessani. varsinkin tämä voi olla koko elämämme -kohdat ovat pahimpia...
    huh, tulipa tästä sekava ja pitkä kirjoitus! olisi tosi kiva jos vastaisit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentistasi. Mukavaa aina kuulla, että on samanhenkisiä ihmisiä. :)
      PMMP:llä tosiaan materiaalia on aika reilusti, johon kannattaakin tutustua ihan rauhassa. Itsekin pääsin yhtyeen musiikkiin mukaan hiljalleen ja vieläkin tulee joissain biiseissä vastaan jotain, mitä ei muista aiemmin kuulleensa.

      Monta hyvää biisiä myös tuossa sinun listassasi, mutta itse tykkäänkin nykyään melkein jokaisesta PMMP:n biisistä. Ainoastaan ensimmäisellä levyllä on useampi sellainen biisi, jota tulee kuunneltua muita vähemmin (vaikkapa Salla tahtoo siivet).

      Joo, c-osa tosiaan normaalisti tulee juuri toisen kertosäkeen jälkeen. Siinä yleensä tarjotaan biisiin jotain uutta: yllättävä käänne tarinassa tai vaikka jotain erilaista sävellyksen osilta. Ja juuri niissä monesti myös PMMP:n kohdalla onkin se paras osa (tai sitten ihan biisin viimeisissä tahdeissa), kun yllätetään kuulija, syvennetään tarinaa tai tarjotaan jotain muuta kivaa lisämaustetta.

      Onneksi tosiaan musiikki ei mihinkään katoa, vaikka yhtyeet lopettaisivat. Näin voi aina löytää uutta musiikkia ja tutustua sitten omalla ajallaan. Itseä toki välillä myös harmittaa, että on löytänyt jonkun bändin liian myöhään ja ehtii juuri mukaan vaikkapa viimeisille keikoille tai ei vaikka pääse ollenkaan.

      Hauskaa, että olet tutustunut PMMP:hen enemmänkin Vain elämää -ohjelman jälkeen. Kannattaa varmasti pitää korvat auki myös Paulan tulevan sooloalbumin suhteen, vaikka veikkailen, että sieltä on tulossa jotain täysin PMMP:stä poikkeavaa. Uskoisin kuitenkin, että jotain todella hienoa ja persoonallista.

      Mukavaa elokuuta! :)

      Poista

.