sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni

Mieleisin syntymäpäiväni oli silloin, kun täytin kolmekymmentä. Mielestäni elin aina täysillä, mutta kuten kuulin olevan tapana, panostin tuohon nimenomaiseen kesäkuun kuudenteeen kaiken mahdollisen. Kaksi viikkoa ennen kaivoin esille listan, johon olin kerännyt asioita, jotka halusin tehdä ennen tuota maagista rajapyykkiä. Kaikki siihen panostavat enkä halunnut olla erilainen. Jopa Frendeissä oli erikoisjakso kolmekymppisille, joten ei se mikään turha luku ole. Välietappi. Rajapyykki. Kolmaskymmenes nasta elämän kartalla.

Kauhistuin. Kolmekymmentä saavutettavaa asiaa. Enemmän kuin muistin. Luulin eläneeni elämääni, mutta yllättäen minulla oli kolmekymmentä saavuttamatonta asiaa. Aloin käydä läpi listaani ja helpotuksekseni huomasin, että sain supistettua määrän viiteentoista. Olin huolimattomuuttani jättänyt listan tarkistamatta. Ei ole minun tapaistani tuollainen, hui sentään. Nyt lasi oli puoliksi tyhjä, olin puoliksi täydellinen ihminen, olin täyttänyt 50-prosenttisesti minulle luodut odotukset. Tuijotin käsialani vaihteluita ja paine kasvoi. Minun oli ruksittava nuo kaikki kohdat neljässätoista päivässä. Ei vaihtoehtoja, koska en halunnut jäädä häviäjäksi. Sellaista vaihtoehtoa ei ole eikä tule.

Tarvitsen suunnitelman. Hyvän, tarkan, kunkin päivän kattavan aikataulun. Otin kirjoituspöytäni laatikosta valkoista, A4-kokoista paperia. Ensimmäinen päivä on sunnuntai. Lyijykynällä hahmottelin kellonajat ja ruokatauot. Sitten suunnittelin, milloin voisin tehdä mitäkin. Jouduin välillä kumittamaan, koska huomasin, että suunnitelmani ei vain toiminut. Täytyi vaihtaa tehtäviä toisesta päivästä toiseen, kalaa ei voinut syödä kolmena päivänä peräkkäin. Uusi ruokasuunnitelma. Lisäksi olin unohtanut merkata kaupassakäynnit. Pakko nekin oli laittaa, sillä muuten voisi käydä hassusti.

Tuntien uurastamisen jälkeen suunnitelma oli valmis. Seuraavaksi siirsin tiedot tietokoneen omaan suunnittelupäivyri-ohjelmaan, tein hienosäädöt ja tulostin. Hyvä, tulostusjälki oli siistiä, ei sotkuja tai viiruja. Paperi oli sileää, ei ryyppyjä tai taittuneita kulmia.

Seuraavaksi laminoin kaikki neljätoista sivua. Säästyin kupruilta. Elämä hymyili.

Kaikki meni täysin suunnitelmieni mukaisesti. Sää vaihteli, mutta sille en voi mitään. Se vain piti hyväksyä. Synttäreitäni edeltävänä päivänä sain viimeiset ruksit paikoilleen. Loistavaa. Huomenna voisin juhlia surutta ja murheetta.

Syntymäpäiväni tuli. Olin vuokrannut ison tilan. Oli ruokaa, juomaa, musiikkia, naurua. Kerroin ystävilleni saavutuksistani. Olin ostanut kissan pikkusiskolleni, juossut kymmenen kilometrin lenkin, ostanut keltaiset korkokengät, laulanut karaoketaksissa, käynyt kirjastossa ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen (mutta en lainannut mitään), ostanut kirjan ensimmäistä kertaa kahteentoista vuoteen ja jättänyt luuseripoikaystäväni. Ja ykköskohtana listallani oli se tärkein. Myin omaisuuteni, asuntoni, irtisanouduin työpaikastani ja ostin pelkän menolipun Hollywoodiin. Se oli mieleisin syntymäpäiväni, kun nousin illalla koneeseen ja katsoin Suomen metsien, järvien ja ihmisten jäävän alleni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.