tiistai 5. toukokuuta 2015

Erik Axl Sund: Varistyttö (2014)

Varistyttö on kahden ruotsalaisen kirjailijan, Jerker Erikssonin ja Håkan Axlander Sundquistin, Erik Axl Sund -nimellä kirjoittama trilleri. Metroaseman läheltä löytyy julmalla tavalla pahoinpidelty ja murhattu poika, jonka henkilöllisyydestä ei ole tietoa.
Rikospoliisi Jeannette Kihlberg kollegoineen alkaa tutkia tapausta. Apua tutkintaan kaivataan lisäksi psykoterapeutti Sofia Zetterbergiltä, joka on erikoistunut traumatisoituneiden lasten hoitamiseen ja tuntee myös lapsisotilaiden taustoja.

Aihe on hyvin rankka ja pitikin miettiä, pystyykö (haluaako) kirjan lukemista jatkaa. Kun olin vajaa sata sivua lukenut, pistin kirjan sivuun ja pidin viikon tuumintatauon. Olin jo melkein päättänyt jättää kirjan lukematta, kunnes eräs kaverini sanoi, että rankkuudestaan huolimatta kirjan juoni on sen verran kekseliäs, että kannattaa lukea. Tartuin kirjaan uudestaan, yritin lukea rankimmat kohdat nopeasti ja ajattelematta.

Juonta on todella mietitty ja se yltää hämmästyttävän monelle tasolle, lonkeroita riittää joka suuntaan. Kehittelin matkan varrella useampiakin teorioita tarinan ratkaisuksi ja kuka syyllinen voisi olla. Yllätyksiä riitti ja välillä piti olla suu auki hämmästyksestä, mutta muutamat kohdat kirjan loppupuolelta osasin arvata. Loppuratkaisu tarjoaa vastauksia moniin heränneisiin kysymyksiin, mutta yhtälailla herättää uusia ja jättää kuitenkin sen verran tapahtumia auki, että vaikka ei tietäisi kakkososan olemassaolosta, arvaisi tarinan kyllä jatkuvan ainakin toisen kirjan verran. Kirjan loppu ei jää häiritsemään minua niin paljon, että olisi pakko päästä lukemaan heti tarinaa eteenpäin vaan se antaa mielestäni riittävän päätöksen ykkösosalle. En tiedä, vaikuttaako kirjan aihealue vai mikä, mutta normaalisti kyllä suuttuisin tällaisesta loppuratkaisusta. Olisin sitä mieltä, ettei kirjaa saa päättää näin. Mutta nyt hyväksyin tämän yllättävän helposti. Ja samaan aikaan olin hyvilläni, että olin saanut viimeisen sivun viimein luettua.

Lukukokemus ei ollut miellyttävä, mutta juoni oli rakennettu hyvin ja siinä oli riittävästi tapahtumia, jotta mielenkiinto pysyi yllä. Paikoitellen henkilöitä oli hieman liikaa ja piti kaivaa muistilokeroitaan ja kelata sivuja taaksepäin, että kuka oli kuka.

Ymmärrän tarinan kekseliäisyyden ja vaivannäön vaatiman ajan, jotta kirjaan on saatu noinkin paljon tapahtumia ja henkilöistä luotu selkeitä omia persooniaan. Kuitenkin samaan aikaan Jeanneten hahmon kokonaiskuvassa jokin jäi kaivelemaan. Ehkä se, että vaikka hänestä paljon kerrottiinkin, jäi hän ainakin minulle etäiseksi eikä häntä kohtaan tuntenut sympatiaa tai jännittänyt hänen puolestaan, saako hän rikokset ratkaistua.

Kirja oli uuvuttavakin, joten uskon pitäväni useamman viikon tauon ennen kuin tartun kakkososaan. Jos tartun. Vaikka Varistyttö oli kokonaisuudessaan hyvin tehty, aihe ajankohtainen ja keskusteluaherättävä, ja suomennoksestakin kävi ilmi persoonallinen kirjoitustyyli, ei tästä tullut uutta suosikkikirjaani. Lukemisen jälkeiset fiilikset jäivät silti vaisuiksi. Ahmin kyllä sivuja, mutta pääosin sen takia, että halusin päästä tuosta karmeasta tarinasta eroon ja syyllisen selville ja kaltereiden taakse. Hyvin ristiriitaiset fiilikset tästä tosiaan jäi ja yritän ainakin lukea kakkososan, sillä etenkin muutamalle avoimeksi jääneelle tilanteelle kovasti haluaisi tietää ratkaisut.


”Minun mielestäni se, mitä tein, ei ole väärin”, Lundström oli sanonut. ”Vika on vain nyky-yhteiskunnassa. Teidän moraalinne on saastunut. Vietti on ikiaikainen. Jumalan sanassa ei kielletä sukurutsaa. Kaikilla miehillä on sama halu kuin minulla, ikivanha halu, joka johtuu sukupuolesta. Niin sanottiin jo Mooseksen kirjoissa. Olen Jumalan luoma ja toimin häneltä saamassani tehtävässä.”


Lukuhaasteen kohta 1: kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole aiemmin lukenut. (Siirrän kirjan sitten tuonne trilogia-kohtaan, jos tunnen mielenkiintoa lukea jatko-osat.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.