perjantai 15. toukokuuta 2015

ENKEL @ Musiikkitalo, Helsinki (13.5.2015)

ENKEL-niminen luomufolk-kokoonpano esiintyi Musiikkitalolla 13.5. Konsertti oli osa Sibelius-akatemian kansanmusiikin aineryhmän vuosittaista Toukotaigaa-festaria. Esitys kulki nimellä #nofilter, eli käsitteellä, joka on tuttu sosiaalisesta mediasta, kun julkaistaan kuva ilman kuvankäsittelyä, sellaisena kuin se on otettu. Aitona, luomuna. Yhtye määritteli esityksensä teemaksi minuuden ja itsetunnon, joita tulkittiin kansanmusiikillisin keinoin. Mukana ohjelmistossa oli niin perinteisiä sävelmiä kuin yhtyeen jäsenten itsensä tekemiä kappaleita, ja kaikki oli luonnollisesti sovitettu yhtyeen toimesta heidän näköisiksiin.

Yhtye koostuu neljästä naisesta: Leila Lautamaja (2,5-rivinen haitari), Miia Palomäki (2,5-rivinen haitari), Maija Pokela (kantele) ja Iida Savolainen (alttoviulu). Soittamisen lisäksi jokainen heistä laulaa.


Ennen konserttia en osannut yhtään arvailla, mitä on luvassa. Oikeastaan pyrinkin siihen, etten luo mitään odotuksia. Täytyisikin useammin tehdä niin, että vain ottaa ja lähtee eikä ota etukäteen selvää siitä, mihin on menossa. Olisi vain aistit valppaina ja katsoisi, mihin matkataan. Marsiin, Kuuhun vai täysin toiseen maailmaan.

Aloitusnumero Tänäänkään ei satanut (säv. Leija Lautamaja) oli kuin raikkaan tihkusateen hyppelyä keskikesän vihertämillä lehdillä. Hetki, joka saman tien vetäisi mukaansa. Ja se jo vakuutti, että nyt on kyseessä lahjakas ryhmä. Totesimme avecini kanssa kappaleen aikana, että naiset soittivat (ja myöhemmin myös lauloivat) saumattomasti yhteen.

Esitys oli monivivahteinen ja viihdyttävä kokonaisuus. Huumoripuolta tarjoili nelikymppinen Pirre, joka tiesi kuinka juhlia ja se välitettiin soiton kautta oivaltavasti. Pappilan hääyö (Häämarssi: säv. trad., Pappilan pellolla: säv. trad, soittanut Aapeli Hautanen) puolestaan oli pysäyttävä, jopa taianomainen kokemus. Se tarina, minkä musiikki kertoi, oli ihmeellinen ja siinä hetkessä tuntui kuin oltaisiin hetkellisesti oltu sävelien syntysijoilla, jossain vuosien takaisessa Suomessa, toisaalta vaatimattomien olojen ympäröimänä, mutta henkisesti rikkaina, luonnon kauneudesta nauttien ja sitä ymmärtäen. Mentiin kyllä niin monenlaisissa fiiliksissä, että kovin vaikea lähteä kaikkea tähän erittelemään. Tämä nousi omalla kohdallani illan kohokohdaksi.

Kokonaisuudessaan hienosti mietitty ja toteutettu esitys. joka pisti jalan tapsuttamaan rytmiä ja jonka ainut miinuspuoli oli se, että se loppui liian nopeasti. Jäi sellainen fiilis, että olisihan tässä voinut vielä muutaman kappaleen kuunnella. Tämän kokoonpanon nimi kannattaa painaa mieleen tulevaa ajatellen, sillä ENKEL on mielestäni onnistunut ottamaan mukaan sopivasti nykyaikaa ja nuorekasta otetta, jotka sulautuvat saumattomasti yhteen perinteisten sävelien lomaan. Seuralaiseni kanssa olimme yhtä mieltä siitä, että jos yhtye alkaa tekemään enemmänkin keikkaa lähistöllä, olemme varmasti paikalla.

http://www.enkelband.com/
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.