keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

TOP 20 PMMP:n parasta biisiä, #19: Kuvia

Kuvia on Veden varaan -albumin (2009) aloitusraita, jota ei julkaistu singlenä. Biisiin sanat ovat taiteilleet Paula ja Mira.

Kun albumi ilmestyi, en lämmennyt biisille ollenkaan. Ihan tarkkaan en muista, milloin tapahtui herääminen, mutta useampi vuosi siinä meni. Sanoja on biisissä vähän, mutta eipä niitä osaa enempää kaivatakaan.

Yleistunnelmaltaan hyvinkin karmaiseva biisi, ja Paulan ja Miran tulkinta vielä vahvistaa sitä, ettei tässä olla hilpeissä tunnelmissa. Vaikkei haitari kuulu sellaisiin soittimiin, joista lumoudun, tekee se kuitenkin tässä biisissä voimakkaan lisäsäväyksen.

Laulun kertoja (nainen) ei vietä aikaansa ihmisten kanssa, ehkä ei tiedä, miten olla sosiaalinen, ei uskalla elää hetkessä ja ahdistuu tilanteissa, joissa muut osaavat nauttia. Niinpä hän vähättelee ja ylenkatsoo moista elämää "toiset sätkivät elossa", koska ei tahdo myöntää, että salaa sisällään ehkä haluaisi liittyä heihin. Mutta koska uskallusta puuttuu, on paperisten kuvien katseleminen turvallisempaa. Ehkä hän on se yksinäinen torien laidalla ja huvipuistojen vilinässä, jolla on hieno järjestelmäkamera, mutta ei hymyä huulilla. Kuvien kautta toisten elämää ja iloja seuraamalla voi uskotella itselleen olevansa elossa.

Kakkossäe viittaa siihen, että kertojalla on synkkiä vivahteita mielessään, ei riitä vain kuvien katselu, onnen seuraaminen vierestä. Tulee mieleen, että kyseessä on vinksahtanut henkilö. Hän osaa olla hurmaava ja näytellä normaalia, ja hän valitsee elämäsä rakkauden niistä ihmismassoista, joita kuvaa. Tämä kuvio on toistunut useamminkin, sillä seinällä on vielä tilaa uusille pahaa-aavistamattomille sieluille. Kertoja ei ehkä muuten ole onnistunut saamaan rakkautta vaan hänen on otettava se väkisin. Todennäköisesti hän uskottelee itselleen sen olevan aitoa rakkautta. Musta huone ei ole pelkästään otettujen valokuvien kehittämiseen tarkoitettu pimiö vaan sopii kuvaamaan myös koko asunnon ja ihmismielen sisälleen kätkemää pimeyttä. Laulun kuiskuttelut ovat juuri niitä synkkiä salaisuuksia, joita talon seinillä oleviin kuviin vangitut sielut kuiskivat, koska ovat jumissa pimeissä nurkissa ja seinien tapeteissa eivätkä pääse vapauteen.

Toisaalta näen jopa omalla tavallaan pienen piikin 2000-luvun trendiin, jossa kaikki pitää kuvata ja jakaa somessa. Ehkä lopulta ei jää käteen kuin ne lukemattomat kuvat päivän ruoka-annoksista tai mustelmasta sormessa, joita voi tuijotella yksin olohuoneessaan ja kadehtia niitä, jotka elivät elämäänsä. Samoin elämän suuri rakkaus on jo kuollut ja jäljellä on vain muisto pimiöstä, jossa joskus olivat kahdestaan eikä siitäkään ole jäljellä enää kuin kuvalliset muistot, sielunkuvat seinällä.

Tämänkin biisin kohdalla irtoaisi monenlaista tulkintaa, ja niihin kaikkiin mahdollisuuksiin, joita näistä sanoista saisi irti, voisi hyvin hukuttaa itsensä. Ehkä on parempi pysäyttää tähän ennen ennen kuin olen ajanut itseni sellaiseen labyrinttiin, että en enää osaa sieltä takaisin.


"Minulla on valta, sinut valitsin / on pian pysäytetty hetki laitettuna laatikkoon
Sulle sielujeni seinään paikan varasin / mustaan huoneeseeni vien
ja kahdestaan sun kanssas oon"


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.