lauantai 11. huhtikuuta 2015

Talo järven rannalla (2006)

Alkuperäinen nimi: The Lake House
Käsikirjoitus: David Auburn, Eun-Jeong Kim, Ji-na Yeo
Ohjaus: Alejandro Agresti
Pääosissa: Sandra Bullock, Keanu Reeves, Christopher Plummer, Dylan Walsh, Lynn Collins

Kate (Sandra Bullock) muuttaa elokuvan alussa pois rantatalosta ja jättää lähtiessään postilaatikkoon kirjeen uudelle asukkaalle, jotta tämä postittaisi vanhaan osoitteeseen tulleet postit hänen uuteen asuntoonsa. Rantataloon muuttaa Alex (Keanu Reeves), joka löytää kirjeen ja käydessään paikan päällä Katen uudessa osoitteessa, huomaa, ettei taloa ole olemassa. Siten selviää, että Alex elää vuodessa 2004 ja Kate vuodessa 2006. Postilaatikko toimii aikakoneena, jonka välityksellä kaksikko kirjoittelee toisillee kirjeitä, jotka hiljalleen muuttuvat henkilökohtaisimmiksi ja jossain vaiheessa molemmilla kasvaa ajatus siitä, että heidän pitäisi nähdä. Mutta miten?

Valitsin elokuvan Netflixistä ainoastaan näyttelijöiden perusteella. Bullock on yksi suurimmista suosikeistani, jonka elokuvat harvoin tuottavat pettymyksen, ja Keanun ja Bullockin edellinen näkemäni yhteistyö Speed- Kuoleman kyydissä oli mielestäni oikein kelpo elokuva.

Alkuun vaikutti, ettei elokuva etene ja mietinkin, kannattaako katsomista jatkaa. Jatkoin kuitenkin, koska kiinnostus oli kuitenkin herännyt riittävästi. Ja onneksi jatkoin. Elokuva ei ole yliampuvan makea eikä ole liian ennalta-arvattava, kuten romanttiset elokuvat monesti ovat.  Toki genren tuntien, osasi arvata loppuratkaisun, muttei toki sitä, miten sinne loppuun päästäisiin. Hetkittäin elokuva oli jopa äärimmäisen surullinen ja hahmojen epätoivo tuli todella lähelle. Ajattelinkin muutamissa kohdissa, ettei tämä nyt missään nimessä voi näin mennä.

Elokuva on visuaalisesti kauniisti toteutettu ja on myös loogisesti seurattavissa, joskin kahden ajan välillä seikkaileminen aiheutti välillä ylimääräistä mietittävää, kun piti pohtia, miten tämä nyt meneillään oleva tilanne on vaikuttanut/vaikuttaa toiseen aikaan. Talo järven rannalla ei silti ole sekava vaan tarinassa mukana pysyminen on helppoa, ja pääkaksikon välille on saatua luotua jännitettä, vaikkei heitä juurikaan samoissa kohtauksissa nähdä. Elokuvaa oli mukava katsoa ja voisin aivan hyvin palata tämän pariin uudestaan vaikkapa vuoden päästä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.