torstai 9. huhtikuuta 2015

Nightwish: Endless Forms Most Beautiful (2015)

Nightwish julkaisi 27.3.2015 kahdeksannen studioalbuminsa, jossa Floor Jansen debytoi yhtyeen laulajan. Endless forms most beautiful on todiste siitä, että sillä ei ole väliä, kuka laulajan kopissa on, kun Tuomaksella riittää ideoita. Sanottakoon samaan hengenvetoon, että tykkäsin sekä Tarjasta että Anettesta, mutta siihen malliin Floor tulkitsee tekstejä, että hän tuntuu asettuvan parhaiten tähän pestiin.

Shudder before the beautiful on levyn aloitusraita ja muistuttaa eniten vanhoja Nightwish-biisejä, ehkä biisin on tarkoitus olla kunnianosoitus aiemmalle tuotannolle. Oma korvani bongaa elementtejä, jotka kuulostavat ainakin Storytimelta ja Dark chest of wondersilta. Élanin pettymyksen jälkeen tämä kyllä nostatti odotukset korkeammalle, että jotain hyvää on tulossa. En tätä suorilta pysty lisäämään suosikkibiisieni joukkoon, mutta katsotaan, josko ajan kanssa tästä saisi vielä enemmän irti.

Weak fantasy nostatti kaikki ihokarvat pystyyn jo ensi kuulemalta. Ehdottomasti levyn vahvimpia biisejä, jossa Floorin ääni näyttää parhaita puoliaan ja biisinä erottuu omana persoonanaan muiden joukosta.

Élan oli sinkkubiisinä mielestäni huono valinta, jokseenkin pliisu kokonaisuus, josta jäi viimeinen tarttumapinta ja koukku puuttumaan. Mutta mutta. Myöhään eräänä yönä levyä pimeässä kuunnellessani ja keskittyessäni näkemään sanojen ja musiikin yhteistyönä luoman kuvan silmieni edessä, jotain tapahtui. Yllättäen biisi tuntui muuttuneen toiseksi. Sitä on vaikea selittää, mutta tuntui kuin Élan olisi avannut salaisen oven minulle, josta ensin varovasti kurkin ja sitten näin kuin usvasta nousevan maailman, jossa oli toivoa, valonkajastusta horisontissa, auringonlasku ja -nousu samaan aikaan. Kuoleman huolettomuutta, unenomaisia näkyjä ja ennen kaikkea vapautta.

"Building a sandcastle close to the shore/a house of cards from a worn out deck/a home from the fellowship, poise and calm/write a lyric for the song only you can understand."

Yours is an empty hope kuulostaa muutamassa kohdassa kovasti Master passion greediltä ja vaikka tässä päästään jo raskaamman fiilistelyn makuun, jää se ihan viimeinen palanen vielä puuttumaan. Hyvä biisi, muttei ihan vielä ole ottanut omaa paikkaansa.

Our decades in the sun. Sen lisäksi, että biisin kevätpuron lailla soljuva maailma lumoaa, sanat pureutuvat varmasti kovankin kuoren alle, on todellinen tähti tässä Floor. Millaista tulkintaa! Etenkin loppupuolella "One day we'll meet on that shore again"-kohta säväytti, pysäytti miettimään, millaisella tunnelatauksella biisiä on tehty ja laulettu. Kaunista.

Albumin nimikkoraidalla tapahtuu paljon ja uutta kuultavaa löytyy aina, kun albumin pyöräyttää alusta uudestaan. Toisaalta hyvin perinteistä Nightwishia, muttei samaan tapaan vanhoja elementtejä yhdistelevä kipale kuin aloitusraita. Itse näkisin, että viimeistään tämän biisin kohdalla viimeisenkin epäilijän pitäisi ymmärtää, miten upea Floor on. Toivottavasti tämä tullaan kuulemaan livenä!

Edema Ruh on lumoava, taianomainen biisi. Vahva kertosäe, Tuomaksen lyriikat, lahjakkaat soittajat, Floor ja viimesilauksena Troyn panos, tekevät tästä yhden hienoimmista biiseistä pitkään aikaan.

Nightwishin albumilta löytyy perinteisesti jokin pitkäkestoinen, mahtipontinen, kaiken kattava mestariteos. Se paikka on tällä kertaa annettu The greatest show on earth -biisille, joka nimensä perusteellakin lupaa erityisen upeaa kuultavaa, maailmaa, johon uppoutua. En ala pilkkomaan biisiä osiin, koska muuten en saisi tätä levyarvostelua koskaan loppumaan. Sanottakoon vain, että biisi ottaa oman paikkansa muiden mahtibiisien joukossa, erottuu niistä ja näyttää jälleen uuden puolen siitä, mihin tämä upea yhtye pystyy. Nighwish ei kangistu kaavoihin, ottaa rohkeasti riskejä, kokeilee uusia suuntia, joista joskus toiset ovat parempia kuin toiset. Tylsäksi yhtyettä ei missään nimessä voi sanoa, ja parasta NW:n musiikissa on juuri se, että koskaan ei tiedä, mitä he takataskustaan vetävät ja voi olla varma, että yllätykset ovat aina jostain tämän maailman ulkopuolelta.

Aika monta kertaa levyä kuunnellessa tuli mieleen, että tämän olen jo kuullut aiemmin. Onneksi mukana on uusiakin kikkoja. Ensimmäisellä kuuntelukerralla ei syntynyt vastaavanlaista wau-fiilistä kuin Dark passion playta tai Imaginaerumia kuunnellessani. Eka ajatus oli: tässäkö tämä oli? En suostunut vastaamaan ajatukseeni myöntävästi vaan ajattelin, että on tässä oltava muutakin. Laitoin levyn uusille kierroksille ja keskityin jokaisen biisiin ajatuksella ja annoin niille tilaa omina "persooninaan".

Hiljalleen EFMB-albumin juoni alkoi hahmottua, salaovet löytyä ja varovaisen kokeilevasti luonnon piilottelemat maailmat nousta esiin valepukujensa takaa.  Laadukasta musiikkia jälleen kerran ja yhtye on kirkkaasti oman musiikkityylinsä edelläkävijä, sillä ei näille rimankorkeuksille kovin monen rahkeet riitä. Troy on loistava lisämauste, jota onneksi ei ole käytetty joka biisissä, kuten aluksi hieman pelkäsin. Harmittaa kyllä kovasti, että Marcolla ei ole tällä levyllä yhtään soolobiisiä. Harmin harmi.

Kuuntele: Weak fantasy, Endless forms most beautiful, Edema ruh
Skippaa: -

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.