keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja (2010)

Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja kertoo noin 80-vuotiaasta miehestä, jonka mielestä suurin piirtein kaikki nykyajan hömpötykset ovat typeriä, turhia tai ajanhukkaa. Ennen oli kaikki paremmin ja ihmiset onnellisempia. Kirjasta on tehty myös elokuva vuonna 2014, mutta sitä en ole käynyt katsomassa, sillä halusin lukea kirjan ensin.

Kirja sisältää monta lyhyttä tarinaa, joista melkein jokainen alkaa lauseella" Kyllä minä mieleni niin pahoitin" ja sitten kerrotaan, miksi näin kävi. Varsinaista suurempaa juonta kirjassa ei ole vaan eletään mielensäpahoittajan arjessa mukana.

Kyrö osaa hyvin kirjoittaa 80-vuotiaan sotia nähneen miehen näkökulmasta. Miehellä on vahvat mielipiteet, tärkeää saada seistä omilla jaloilla hamaan loppuun asti ja asua omillaan. Hän ei hevillä halua tapojaan muuttaa, jos jonkin on hyväksi havainnut. Mies on juro eikä suoraan sano, että kaipaisi elämäänsä ystäviä. Yksi kunnon ystävä hänellä oli ja vaimoaan rakastaa vielä syvästi, on toki poika ja pojan perhe, mutta siihen se aika lailla jääkin. Kotiapulaista voisi vähän katsella sillä silmällä, jos se ei olisi niin ruma ja kaunis.

Mielensäpahoittaja pahoittaa mielensä niin lääkärin suosituksista muuttaa elämäntapoja, kaupan light-tuotteista, omasta perheestään kuin vaikkapa kaupan tarjouksista, joissa tarjoustuotetta saa hamstrata vain kaksi per talous.

Kirja on hauskasti kirjoitettu ja osuu samaan aikaan monen asian ytimeen. Ihmiset kun tuntuvat pahoittavan mielensä milloin mistäkin ja mitä pienemmistä asioista, on sitten bussipysäkkiä siirretty 20 metriä, tarjoustuotteessa liian lyhyt käyttöaika tai jos joutuu kävelemään sen takia, että hissi on rikki. Tuskinpa tämän kirjan kohdalla on juurikaan tarvinnut värikyniä tarinoita kirjoittaessaan käyttää, sillä vaikkei ehkä kaikki valituksen aiheet saman ihmisen kohdalle osu, niin kyllä jokaiselle löytyy se oikean elämän esimerkkitapauskin. Tämä oli sellainen kirja, jonka erityisesti valittajien toivoisi lukevan, mutta koska huumori on niin vaikea laji, todennäköisesti kirjan varsinainen sanoma jäisi aukenematta heille, jotka tuollaista elämää elävät. Kirjakin olisi vain typerä kokoelma arkipäiväisiä kertomuksia.

Erityisesti mielensäpahoittajan huomion keskittyessä nykypäivän ihmisten tarpeeseen hamstrata tavaraa, vaikka nurkissa lojuvat tuotteet ovat edelleen käyttäkelpoisia, pisti miettimään, miten monen ihmisen olisi hyvä tuo kohta lukea ajatuksella, koska niin monet tuntuvat hukkuvan tavarapaljouteen. Lapsille hankitaan leluja enemmän kuin millä ehtivät leikkimään ja aikuisilla pitää olla peliä ja vehjettä itselläänkin. Ei riitä yksi älypuhelin vaan pitää olla tabletti, läppäri, lentokentän kokoinen plasmatelkkaria, kananmunankeitin, riisinkeitin, hedelmänkuivaaja, automaattinen omenankuorija ja ties mitä. Ja näitä uusitaan vaikkapa siinä vaiheessa, kun edellinen härpäke on vuoden "vanha".

Kirjassa on hyviä pointteja suuntaan ja toiseen. Toisaalta piikki yhteiskunnan epäkohtien suuntaan, mutta samalla muistus myös siitä, että kaikesta ei kannata pahoittaa mieltään tai valittaa vaan ottaa välillä vähän rennommin ja vaihtaa vapaalle.

"Hinkkasin tahroja ja roiskeita, otin kynnenpäällä pinttyneimmät kohdat ja sitten puhtaalla rätillä ennen kuin lopuksi lastalla koko ikkuna. Kyllä on vaikeaa saada ihan tasaista jälkeä ilman viiruja.

Heti pänni. Pidin tauon ja kuulostelin vieläkö pänni.
Kyllä. Ja paljon.

Kyllä oli maailman turhinta työtä ikkunoiden pesu. Kyllä en ymmärrä miksi niitä pitäisi pestä yhtään sen useammin kuin talon viemäröintijärjestelmä pitää uusia elikkä kuudenkymmenen vuoden välein. 

Kesällä on mukava nähdä ikkunasta ulos, mutta vielä mukavampi aurinkoaikana on olla ihan oikeasti ulkona. Ja kun ihminen ei näe ikkunasta, niin silloinhan on pakko mennä katsomaan, että miltä ulkona näyttää. Tuleeko vettä vai voittaako aurinko. Ja syksyisin ja talvisin maisema masentaa joka tapauksessa, joten mitä sitä tehostamaan. Kyllä ei pidä ahnehtia."

Lukuhaasteen kohta 6: Kirja, jonka nimi on yksi sana


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.