perjantai 6. maaliskuuta 2015

TOP15 Disneyn parasta klassikkoa, sijalla 1: Leijonakuningas (1994)

Käsikirjoitus: Irene Mecchi, Jonathan Roberts, Linda Woolverton
Ohjaus: Roger Allers, Rob Minkoff
Musiikki: Hans Zimmer
Pääosissa: Simba (Jonathan Taylor Thomas (nuori) ja Matthew Broderick (aikuinen)/Christopher Romberg ja Paavo Kerosuo), Mufasa (James Earl Jones/Esa Saario), Scar (Jeremy Irons/Jukka-Pekka Palo), Timon (Nathan Lane/Pirkka-Pekka Petelius), Pumba (Ernie Sabella/Pekka Laiho), Nala (Niketa Calame ja Moira Kelly/Meri Holopainen ja Annimaria Rinne), Zazu (Rowan Atkinson/Veikko Honkanen), Shenzi (Whoopi Goldberg/Raija Jääskä), Banzai (Cheech Marin/Antti Pääkkönen), Ed (Jim Cummings/Jim Cummings)
Ensi-ilta Suomessa: joulukuussa 1994
Jatko-osat: Jylhäkallion ylpeys (1998), Hakuna matata (2004)

Leijonakuningas kertoo Simbasta, josta on jonain päivän tuleva Jylhämaan hallitsija isänsä Mufansan jälkeen. Mufasalla on kateellinen veli Scar, joka on kyllästynyt olemaan kakkosena ja punoo juonen sekä Simban että Mufasan päänmenoksi. Mufasa kuolee pelastaessaan poikaansa. Scar pelottelee Simban poistumaan Jylhämaasta taakseen katsomatta ja lähettää ilkeät hyeenat vielä perään varmistamaan, ettei leijonanpentu varmasti koskaan palaa.

Simba harhailee tiensä autiomaahan, josta Timon ja Pumba löytävät hänet. Omalla tavallaan kaksikko auttaa Simbaa elämään sen syyllisyyden kanssa, johon Scar hänet sai uskomaan: että hän on syyllinen Mufasan kuolemaan.
Simba elelee aika huoletonta elämää paratiisissa, kunnes lapsuudenystävä Nala ruokaa etsiessään löytää kuolleeksi luullun Simban.

Disneyn klassikoiden paremmuusjärjestystä miettiessäni ensimmäinen sija ei suinkaan ollut läpihuutojuttu. Pohdin pitkään, miltä kantilta asiaa lähestyisin ja millä perustein pitäisi valita se, joka olisi paras kaikista. Mieluusti olisin jakanut ykkössijan viiden elokuvan kanssa, mutta koska ykkösiä on vain yksi, päädyin lopulta antamaan sen Leijonakuninkaalle. Koska vaikka kovasti kaikista prinsessasaduista tykkäänkin, niin Leijonakuninkaassa on jotain vielä vähän enemmän. Ja hei, leijonia, jotka ovat kissaeläimistä ehkä upeimpia.

Mistäköhän aloittaisin kehua elokuvaa?
Simba on toki ykkönen, niin pentuna kuin aikuisena. Mahtava hahmo, joka on utelias, itsekäs, tyhmänrohkea, pelkuri ja lopulta fiksu ja vastuuntuntoinen. Hahmon luonne ja persoona kehittyy elokuvan aikana ja on sankaritarina vailla vertaa. Ja jos näin nyt voi sanoa, on Simban aikuispiirros erittäin komea leijona.

Lisäksi koko elokuvan värimaailma on huikaiseva, Kunhan kruunun saan kuninkaan-musiikkikohtaus on hauska ja mielestäni erittäin kekseliäästi toteutettu. Musikaalityyliä, mutta eläimillä. Lisäksi Simban ja Nalan Zazun vähätteleminen osoittavat omalla tavallaan sen, miten nuoret eivät jaksa suhtautua auktoriteetteihin vakavasti, kun kyseessä on vain vähäpätöinen neuvonantaja eikä isä-kuningas.

Lapsena erityisesti Tunnetko tään rakkauden -kohtaus oli ylisöpö, elokuvan yksi huippukohtia, kun Simba ja Nala jälleen kohtaavat. Tulipa itsekin tuota yksi jos toinen kerta leikittyä, välillä niin, että pehmolelut piti asettaa esittämään muita hahmoja, kun itse kuvittelin olevani Nala.

Mufasan kuolema lienee yksi elokuvahistorian surullisimpia kohtauksia. Olen nimittäin kuullut monien sanovan, että kohtaus ajaa monien ns. oikeiden elokuvien draamakohtausten ohi. Ja onhan tuo. Ei ole mitään merkitystä sillä, kuinka monta kertaa elokuvan on katsonut, koska kyseinen kohtaus itkettää melkein joka kerta. Yhdessä vaiheessa oli pakko jopa kelata sen ohi, koska ei kyennyt tuota katsomaan. Onhan se aika lohdutonta, kun Simba autiossa solassa huutelee apua ja huomatessaan, ettei kukaan ole kuulemassa huutelee onnettomana: "Hei, joku, kuka tahansa, apua". Ja se musiikki siellä taustalla...Nyyh. Mielestäni edes Bambin äidin kuolema ei ole lähelläkään tuon kohtauksen intensiteettiä. Toisaalta en kyllä muutenkaan välitä Bambista juurikaan.

Timon ja Pumba ovat hauskoja -totta kai, mutta kaiken komiikan taustalla piilee heidänkin kohdillaan elämän kiviset tiet. Hölmöjen juttujen, vitsailun ja toisaalta ikävien asioiden välttelyn ohella, kaksikolle ystävyys on kaikki kaikessa ja otettuaan Simban jengiinsä, tekisivät he hänen puolestaan mitä vain.

Ihana, ihana elokuva, jossa on symboliikkaa, ystävyyssuhteita, huumoria, monenlaisia persoonia ja elämän nurjiakin puolia.

 


Tässä vielä yhteenvetona oma listani viidestätoista parhaasta Disneyn klassikkoelokuvasta:

1. Leijonakuningas
2. Pieni merenneito
3. Aladdin


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.