lauantai 7. helmikuuta 2015

TOP15 Disneyn parasta klassikkoa, sijalla 3: Aladdin

Käsikirjoitus: John Musker, Ron Clements, Ted Elliott, Terry Rossio
Ohjaus: John Musker, Ron Clements
Musiikki: Alan Menken
Pääosissa: Aladdin ( Scott Weinger/Sami Arva), Henki (Robin Williams/Vesa-Matti Loiri), Jasmine (Linda Larkin/Ulla Hakola), Jafar (Jonathan Freeman/Jarkko Rantanen), Jago (Frank Welker/Seppo Pääkkönen), sulttaani (Douglas Seale/Veikko Honkanen)
Ensi-ilta Suomessa: joulukuussa 1993
Jatko-osat: Jafarin paluu (1994), Aladdin ja varkaiden kuningas (1996)

Elokuva kertoo köyhästä Aladddin-nuorukaisesta, joka asuu vaatimattomasti Abu-apinansa kanssa. He varastelevat ruokaa henkensä pitimiksi ja pitävät vartijoita pilkkanaan. Samaan aikaan prinsessa Jasmine on kyllästynyt eloonsa palatsissa, kietotuuu ruskeaan "taviskaapuun" ja karkaa markkinoille. Prinsessa ei tietenkään ole tottunut siihen, että ruoasta pitää itse maksaa, joten hän antaa nälkäiselle pojalle omenan ja suututtaa kauppiaan, kun rahaa omenan maksuun ei löydy. Rohkea Aladdin rientää paikalle, pelastaa prinsessan ja esittelee hänet kauppiaalle kajahtaneena siskonaan. Tämä kohtaaminen tekee molempiin, luonnollisesti, lähtemättömän vaikutuksen.

Yrittäessään tavoitella prinsessaa ja puolta valtakuntaa, joutuu Aladdin vankilaan, hiekkaluolaan, törmää yliaktiiviseen Henkeen, saa kolme toivetta, saa ylleen prinssin vaateparren, valehtelee vähän oikealle ja vasemmalle, ja saa osakseen Jafarin vihat. Lopussa sankarin epäitsekkyys mitataan ja valtakunnan pelastaminen pahan kynsistä on vielä mahdollista.

Aladdinin ilmestymisen muistan edelleen hyvin elävästi. Ei käyty sitä elokuvissa katsomassa, mutta VHS-nauha tuli joululahjaksi.
Ja se nauha tuli kulutettua siihen kuntoon, että olisi mielenkiintoista kokeilla, vieläkö se kestäisi katsomista.

Elokuvassa on paljon kivoja yksityiskohtia, vahvoja hahmoja ja lumoavaa musiikkia. Sulttaani on hauska ja sympaattinen höperä, Jasmin äärimmäisen kaunis prinsessa, joka haluaa itse tehdä omat valintansa. Oma lisänsä ovat jälleen sivustalla hääräävät eläinhahmot, Jago ja Abu. Tykkään erityisesti Jagon persoonallisen värikkäästä hahmosta, joka ehdottomasti kuuluu pahispuolueen parhaimpiin sivuhahmoihin.

Aladdin on pohjimmiltaan rehellinen ja avulias, mutta saadessaan käsiinsä lampun ja sen myötä valtaa, myös itsekkyys nostaa hetkeksi päätään. Onneksi hän lopulta huomaa, ettei teeskentelemällä saa sitä, mitä haluaa vaan Hän ei ole täydellinen prinssi, eikä edes syntymältään sellainen, joten tuo mukavaa vaihtelua perinteisten siloposkien joukkoon.

Vaikka en välitä Vesku Loirin laulamisesta tai näyttelemisestä juurikaan, on hänen ääninäyttelemisensä Henkenä omaa luokkaansa. Tässä tapauksessa jopa laulukin toimii eikä nostata ärsytyskynnystä alle sekunnissa. Ehkä syynä ovat biisien nopeatempoisuudet ja sanat, jotka eivät anna sijaa jollottamiselle ja hartaalle ylitulkinnalle. Niin tai näin, tähän rooliin Vesku ei ole lainkaan huono valinta. Alkuperäinen on toki aina alkuperäinen, ja Robin Williams vetää ehdottomasti pisteet kotiin Hengen alkuperäisäänenä.

Aladdinissa itämaisvaikutteinen musiikki on suuressa roolissa elokuvan tunnelman luonnissa. Elokuvan aloittava Arabian yöt johdattelee saman tien Agraban pölyisille kaduille, Askelta edellä on vauhdikas menobiisi ihmisvilinän joukossa, Hengen Ei kaveria parempaa oli 90-luvulla radiossa lastentoivekonserteissa vähän väliä yksi toivotuimpia ja Se on kuin yö tunnelmallisen kaunis, öisessä seikkailussa laulettu rakkauslaulu. (Joka on muuten ainut Disneyn biisi, joka on saavuttanut ensimmäisen sijan singlelistalla USAssa.)

"Don't you dare close your eyes."




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.