lauantai 21. helmikuuta 2015

Fifty Shades of Grey (2015)

Ohjaus: Sam Taylor-Johnson
Käsikirjoitus: Kelly Marcel, Patrick Marber, Mark Bomback
Sävellys: Danny Elfman
Pääosissa: Dakota Johnson (Anastasia Steele), Jamie Dornan (Christian Grey), Eloise Mumford (Kate), Luke Grimes (Elliot)
Ensi-ilta Suomessa: 13.2.2015
Kirjan ilmestysmivuosi: 2011 (trilogian ensimmäinen osa: Fifty Shades - Sidottu)


Fifty Shades of Grey-elokuva pohjautuu samannimiseen kirjaan, jossa Anastasia Steele ihastuu vaikutusvaltaiseen Christian Grey -nimiseen liikemieheen. Anastasia tapaa miehen ensimmäistä kertaa, kun hän menee haastattelemaan miestä sairastuneen kämppiksensä puolesta. Tapaaminen tekee molempiin lähtemättömän vaikutuksen, jonka jälkeen Christian ei pysty pysymään erossa Anastasiasta.

Heidän välillään on kipinöivää vetovoimaa, mutta Christian on monimutkainen mies, joka ei harrasta tyttöystäviä ja makuuhuoneen puolellakin hänen kiinnostuksen kohteensa ovat poikkeuksellisia. Hän haluaa Anastasian osaksi maailmaansa, jotta voi opettaa hänelle, kuinka nautinto ja kipu kulkevat käsi kädessä. Anastasia epäröi, sillä Christianin tarjoama suhde ei ole sitä, mistä hän on haaveillut ja jota runsaat säännöt rajoittavat.

Luin kirjat viime kesänä. Ensimmäisen osan viikossa, toisen alle viikossa ja kolmannen alle kahdessa päivässä. Pidin kirjoista, joskin etenkin viimeinen osa oli paikoitellen liian ennalta-arvattava. Kirjoissa Christian oli synkkä, vaikeaselkoinen, ahdistunut ja intensiivinen hahmo. Anastasia oli herkkä, ujo, vähän ärsyttävä ja epävarma. Kirjailija sai luotua intensiivisen maailman, sähköä hahmojen välille ja uskottavaa vuorovaikutusta. Christianin tarinassa oli enemmänkin syvyyttä kuin yleensä harlekiini-tyyppisissä kirjoissa. Mielenkiinto todella heräsi, että mitä hänen historiassaan on tapahtunut, miksi hän ei halua, että häntä kosketetaan. Suhde, joka Anastasian ja Christianin välille kehittyy, hämmentää molempia -joskin eri tavoin.

Nyt menestyskirjasta on tehty elokuva, totta kai. Ja kuten aina, elokuva on vain yhden työryhmän näkemys kirjasta. Elokuvasta pitää saada ytimekäs kokonaisuus, joten aina osa kirjan tapahtumista on jätettävä ulkopuolelle. Aina on oiottava kulmissa, sillä elokuvassa kaikki ei ole samalla tavoin mahdollista kuin kirjoissa. Ja koska elokuva on aina karsitumpi versio kirjasta, mennään liiankin usein elokuvatoteutuksessa metikköön - ja kovalla vauhdilla niin, että puoli metsää kaatuu samalla.  Fifty shades of Grey ei ole poikkeus.

Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi siihen, ettei päänäyttelijöiden välillä ole minkäänlaista kemiaa. Ei kerrassaan pienintäkään vuorovaikutusta. Tuntuu kuin Anastasia ja Christian olisi kuvattu eri aikaan ja tietokoneella liitetty heidät samaan kohtaukseen. Vaikka ovat samassa huoneessa, etäisyys heidän välillään on hämmentävän etäinen, ja kirjassa ei näin ollut. Lähikuvilla ja nopeilla leikkauksilla henkilöstä toiseen on ilmeisesti yritetty luoda jännitettä ja kiihottavaa odotuksen tunnetta, mutta lopputulos on vain "blaah". Pikemminkin kokonaisuus vaikuttaa rikkinäiseltä, epäsopivilta paloilta, joita on yritetty saada sopimaan yhteen, joskin tuo yrityskin vaikuttaa laimealta. Tai ehkei ole edes yritetty vaan on ajateltu, että ennakkohypetys sumentaa katsojien arviointikyvyn ja että riittää, kun näytetään tarpeeksi paljasta pintaa.

Elokuvassa ei tuntunut olevan mitään juonta, ei mitään loogista tarinaa, joka olisi kehittynyt elokuvan alusta sen loppuun. Jos en olisi lukenut kirjoja, luulen, etten olisi ollenkaan tajunnut, missä mentiin. Hahmojen suhteen "kehittymistä" ei tuotu esille luontevasti, hypittiin vain tilanteesta toiseen. Oli erinäisiä ja erillisiä tapahtumia, jotka oli ilmeisesti arvan perusteella valittu elokuvaan ja liitetty löyhästi kiinni toisiinsa. Kuin kangas, joka on leikattu osiin, muttei ole varmaa, millä paloilla pitäisi olla yhteinen sauma. Yhtäkkiä riideltiin, itkettiin tai naitiin, mutta elokuvan perusteella ei oikein päässyt sisälle siihen, että mitä oli tapahtunut aiemmin, miksi hahmot käyttäytyivät kuten käyttäytyivät. Vaikka kirjat ovatkin viihdyttävää kirjallisuutta, etupäässä naisille suunnattuja, on hahmoihin, etenkin Christianiin, onnistuttu luomaan historiaa, monimutkaisuutta ja syvyyttä. Motiiveja käyttäytymiselle, persoonan kasvua.

Ehkä suurin epäkohta elokuvassa on kuitenkin näyttelijävalinnat. Anastasiaa näytellyt Dakota Johnson oli näyttelijöistä eniten kirjan hahmoon sopiva, mutta ei riittävästi nostaakseen elokuvaa suosta, johon se on uponnut.


Christian Greytä näytellyt Jamie Dornan oli kyllä vihonviimeinen valinta tähän rooliin. Hahmosta puuttui kokonaan vaikean lapsuuden aiheuttama tuska, suurliikemiehen itsevarmuus ja ennen kaikkea karismaattisuus. Kasvoiltaan hän oli aivan liian "baby-face", joka Christianin hahmoksi hymyili aivan liikaa, aivan liian lämpimästi ja pehmeästi kuin ihminen, jonka elämä on aina ollut helppoa. Jamien Christianista puuttui kokonaan salaperäisyys, mukana jatkuvasti kulkeva ahdistus ja silmät olivat aivan liian elottomat. Ei mitään intensiivisyyttä, pikkupöksyt tuleen sytyttäviä katseita, ei taikaa. Eikä hän mielestäni osannut tuoda hahmoon sitä polttavaa kontrolloimisen ja omistamisen tarvetta, joka tekee Christianista mielenkiintoisen. Jamie on rooliin liian siloposkinen ja viattoman oloinen, sillä hahmo vaatisi sellaisen näyttelijän, jossa on särmää, salaisuuksia ja uskottavuutta esittää vaarallista viettelijää. Itse olisin kuvitellut rooliin paremmin sopivaksi ehdottomasti Cam Gigandetin (ne silmät!!) tai vaikkapa Bradley Cooperin. Ei kyllä vastannut missään mielessä elokuva tai näyttelijät omia mielikuviani, vaikka halusin kovasti uskoa ja pitää tästä.
Kaikenkaikkiaan hyvin vaisu, epälooginen ja huonosti toteutettu paketti. Jos tykkäsit kirjoista, ei tosiaankaan kannata mennä katsomaan elokuvaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.