sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Tove Jansson: Muumipapan urotyöt (1950/2010)

Sain joululahjaksi Tove Janssonin Muumipapan urotyöt -kirjan, jossa Muumipappa muistelee nuoruuttaan, kirjoittaa niitä ylös ja lukee lapsille. Muumipappa kertoo niin sen, miten joutui Hemuli-tädin hoiviin, sai tarpeekseen kurista ja järjestyksestä, karkasi omille teilleen seikkailun toivossa kuin tietysti siitä, millaisiin seikkailuihin hän lopulta päätyi ja miten tapasi Muumimamman. Mukaan mahtui niin drontteja, hosuleita, tahmatassuja kuin hattivatteja ja kummituksiakin. Toven muumitarinat ovat omaa luokkaansa, joista ei mielikuvitusta puutu. Tapahtumat etenevät hyvin jouhevasti, välillä jännitetään ja välillä nauretaan. Ja vaikka kaikki tapahtuu täysin keksityssä ympäristössä, on tarinoissa sisältöä ja sopivasti filosofiaa.

"Joka tapauksessa päivä päättyi kauniisti ja suosittelen jokaiselle sydämen levottomuudesta kärsivälle, että istuisi katselemaan hyvin tehtyä vesimyllyä, joka pyörii purossa."

Pienenä tapitin muumeja telkkarista aina vanhempien kyllästymiseen asti, joten olikin hauska huomata, että kirjaa lukiessani muistin edelleen melko yksityiskohtaisesti, miten Muumipapan nuoruus eteni piirrettynä versiona. Ehkä siitä syystä tuntui, että kirjan tilanteet olisivat tapahtuneet "naapurissa". Jostain syystä en lapsena jaksanut näitä kirjoja lukea, sillä koin nämä jostain syystä tyyliltään liian erikoisiksi. Mitä lie sitten tuollakin aikoinaan olen tarkoittanut, en enää muista. Mutta nyt lukeminen eteni helposti ja oli myös hauska päästä paremmin sisälle tuttujen hahmojen elämään. En esimerkiksi muistanut, että Nuuskamuikkusen isä oli Juksu tai että Nipsun isä Hosuli meni naimisiin Sosulin kanssa.

Muumipappa on loistava hahmo (vaikkei olekaan oma suosikkini) ja kirjoissa muumit viettävät vähän paheellista elämää: juovat kahvia, ja rommitoteja, ja polttavat piippua. Aikamoista. Ihan mahtavia tarinoita kerrassaan, ja juuri kesällä mietin, että täytyy ottaa asiakseen lukea kaikki muumikirjat muutenkin kuin vain sivuja selailemalla. Kaivoin nimittäin kesälomallani mökiltä äitini vanhan Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjan, ja se seuraavana vuorossa, kun haluan tarttua taas muumikirjaan.

Näin sivunmennen täytyy mainita, että Helmet-kirjastot ovat heittäneet kirjan vuoden kunniaksi lukuhaasteen, jossa on 50 erilaista kohtaa, jonka perusteella voi valita luettavaa tälle vuodelle. Huomaan yleensä kaikenmaailman haasteet liian myöhään, mutta nyt kerrankin, kun olen ajantasalla, niin yritän parhaani mukaan täyttää niin monta kohtaa kuin mahdollista. Herkullisia ideoita tuossa nimittäin on, esim. kirja, jonka muistat lapsuudestasi (heti tuli mieleen Hirmuhiirten luola. Jos se vielä jossain on tallessa, niin tuo täytyy lukea nyt. Se oli pentuna niin jännä. ), kirja kirjailijalta, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla tai vaikkapa yli 100 vuotta vanha kirja.
Koska alotin tämän kirja viime vuonna, niin en laske sitä haasteeseen mukaan vaan aloitan ns. puhtaalta pöydältä.

Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjan toinen painos vuodelta 1956.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.