tiistai 30. joulukuuta 2014

Vain elämää live @ Hartwall areena, Helsinki (27.12.2014)

Olin lauantaina 27.12. Hartwall-areenalla pidetyssä Vain elämää -konsertissa. Mukana oli kaikki kolmoskauden artistit: Jenni Vartiainen, Paula Vesala, Paula Koivuniemi, Toni Wirtanen, Samuli Edelmann, Elastinen ja Vesku Loiri.

Järjestelyt olivat sikäli poikkeuksellisia, että lava sijaitsi keskellä permantoa eikä toisessa päädyssä, kuten normaalisti. Täytyy kyllä tuosta järjestelyä vähän ihmetellä, sillä ainakin omasta mielestäni tuo oli erittäin epäkäytännöllistä. Ehkä sillä haettiin sitä, että taloon mahtuu enempi porukkaa ja kaikki näkisivät kaiken. Mutta permannolla tuo ei ainakaan toteutunut vaan suunnilleen puolet ajasta sai tuijotella artistien selkiä. Ja jos toisella puolella yleisö hurrasi, ei toisella puolella tiennyt, mitä siellä tapahtuu. Toki lavan reunoilla ja katonrajassa oli näyttöjä, joista sai seurattua tapahtumien kulkua lavalla, mutta itse istuin sellaisessa paikassa, että edes nuo näytöt eivät näkyneet kunnolla, vaikka täyden hinnan lipusta maksoinkin ilman näköesteitä. Tässä tapauksessa olisi ollut paljon parempi olla katsomossa ja korkeammalla paikalla, niin olisi nähnyt koko sen kolme tuntia, että missä mennään.

Keikka alkoi Paula Koivuniemen Mikä boogie -vedolla ja se repäisi yleisön heti mukaansa. Yleisössä oli hyvät fiilikset alusta asti ja ihailtavasti kaikki heittäytyivät menoon mukaan. Ainakaan omasta vinkkelistä katsottuna artistien ei tarvinnut yleisöä suuremmin kosiskella, koska ihan pienet eleet herättivät yleisön tanssimaan ja taputtamaan. Samulilla oli hyvä energia päällä, sillä silloin, kun oli menevämpi biisi eikä hän itse ollut lauluvuorossa, kiersi hän ympäri lavaa nostattaen laineita yleisön puolelle. Muutenkin hänen kasvoiltaan paistoi suuri ilo ja viimeistään nyt huomasin, miten kotonaan hän lavalla onkaan. Kuten yleisöstä moneen kertaan illan aikana huudeltiinkin, niin onhan se Samuli aika ihana. Samuli esitti illan aikana seuraavat biisit: Väliaikainen, Teit meistä kauniin, Tunnoton ja huumoripitoinen Vaan sil on väliä. Viimeksi mainittu herätti hyviä nauruja yleisössä ja osoitti, että Samuli osaa nauraa itselleen ja mennä omien mukaavuusalueiden ulkopuolelle.


Koivuniemen Paula yllätti vahvalla live-esiintymisellään. Olen hänet nähnyt viimeeksi livenä Senaatintorin tapahtumassa, jossa yleisö oli valinnut hänelle esitettäväksi Apulannan Anna mulle piiskaa -biisin ja sen hän rokkasi erittäin hyvin. Olisikohan vuosi ollut 2001? Kuitenkin esiintymisen ja äänen vahvuus yllättivät ja oli oikeastaan aika mukavaa katsella ja kuunnella häntä. Erityisesti PMMP:n Joutsenet-biisi meni nappiin. Hauskana yksityiskohtana panin merkille, että nyt biisiin oltiin saatu lumisadetta, kun PMMP ei haluistaan huolimatta omille keikoilleen sitä saanut. Lisäksi Koivuniemi esitti Lapin kesän duettona Veskun kanssa ja Apulannan Koneeseen kadonnut -biisin.
Hauskana yksityiskohtana keikalla oli se, kun ikuisuuskaraokeklassikko Aikuinen nainen vedettiin loppuunmyydyn Hartwallin voimin yhteislauluna niin, että sanat rullasivat näytöillä. Joku siinä takanani huutelikin, että: "Ei me mitään sanoja tarvita." Ja totta, vaikken itse Koivuniemeä aktiivisesti kuuntele saati ole biisiä koskaan karaokessa laulanut, niin kummasti sitä osasi sanat melkein kokonaan.



Jenni veti keikan aika lailla samoilta pohjilta (ja osittain samoilla vitseillä) kuin omat soolokeikkansakin, ja sen lisäksi intoutui ilonpitoon ja tanssahteluun muiden kanssa. Taattua, ihanaa Jenniä, mutta ilman suurempia yllätyksiä. (Mitä nyt rojahti lavalla, kun katsoi vähän huonosti eteensä, mutta onneksi touhussa repesi vain housut eikä hänelle känyt kuinkaan.) Jenni esitti illan aikana biisit: Kohtalokas samba, Lautturi, Anna mulle piiskaa ja Selvästi päihtynyt (duetto Tonin kanssa).



Paula Vesala oli omalla kohdallani illan odotetuimpia ja etenkin Sori oli niin kova livenä kuin vain kuvitella saattaa ja olikin aivan täydellinen päätösbiisi. Elastinen liittyi biisiin mukaan ja oli kyllä huikean hauska meno ihan viime minuutteihin asti. Elastinen oli konsertissa juurikin niin positiivinen ja energinen kuin telkkarissakin ja oikein mukavan piristävä valopilkku, vaikken räpistä muuten juuri välitäkään. Hän sai kyllä koko salin puolelleen ja täyteen hurmokseen, ja Naurava kulkuri toimi paljon paremmin kuin levyllä tai telkkarissa. Paula V. esitti Sorin lisäksi biisit: Elegia, Miten ja miksi sekä Pahempi toistaan. Elastinen puolestaan seuraavat: Oo siellä jossain mun, Peggy (tosi kova livenä!) ja Kun kuuntelen Paulaa.

Toni Wirtasen Sata kesää, tuhat yötä oli ehkä tajunnanräjäyttävin esitys koko iltana. Mukana oli pyroja, uhoa ja raivoa, ja ilmiömäinen Leri Leskisen luotsaama bändi, joka taipui tähän raskaampaankin sointiin kuin vettä vain. Harmi vain, että biisi loppui liian nopeasti ja kunnon tunnelman lätsäyttäjä oli se, että väliaika seurasi heti tämän tykityksen jälkeen. Tämän biisin olisi kyllä pitänyt olla ennen Soria, keikan lopussa, niin olisi saanut kunnon revitykset loppuhuipennukseksi. Toni yllätti pukeutumalla brontosaurukseksi (Brontosauruksen yö) ja vetämällä kunnon teatraalisen esityksen katsojien iloksi. Ja kuten Jenni totesikin, tämä oli ensimmäinen kerta, kun varmaan kukaan meistä näki brontosauruksen livenä. Noiden lisäksi Tonilta kuultiin Kovemmat kädet ja En haluu kuolla tänä yönä, joista viimeksi mainitusta olisi voinut kuunnella vähän pidemmän version. Harmi, että Apulannan musiikki ei iske sitten millään, koska Tonilla on kunnon punk/rock-asenne ja saa kyllä hyvän menon aikaiseksi.


En nyt lähde suuremmin purkamaan ärsytystäni Veskun mielestäni äyräiden yli menneeseen hypetykseen, mutta jäi pikkuisen sellainen fiilis konsertista, että liikaa oli korostettu yhtä artistia. Vesku sai suurimmat aplodit tullessaan lavalle, Armo-esityksen jälkeen porukka osoitti ihailuaan seisaltaan, alku- ja loppuvideoissa oli eniten Veskun ääntä ja kun hän mylvi pari kertaa vähän korkeammalta, jengi oli ihan pähkinöinä. (Itse en ole koskaan saanut kiinni Veskun tulkinnasta/runonlausunnasta, kun se tuntuu välillä menevän nuotin vierestä ja välillä tuntuu, että artisti myöhästyy tulkinnassaan muutaman tahdin verran.) Lisäksi Vesku oli ainut, jonka osilta kaikki Vain elämää - jaksossa kuullut biisit esitettiin myös livenä. Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että taiteilijaa arvostetaan, mutta nyt mielestäni Vesku on nostettu pikkuisen liian korkealle jalustalle, vaikka tässä maassa on muitakin pitkän uran tehneitä näyttelijöitä ja laulajia. Tiesin toki kyllä, mihin olin lusikkaani pistämässä, kun ostin liput tuonne keikalle ja yritinkin ajatella, että sivuutan kaiken Veskuun liittyvän. Mutta jollain tapaa se erinomaisuuden alleviivaaminen oli niin räikeää, että valitettavasti kuitenkin jonkin verran otin reaktiota. Vesku esitti siis biisit Ihmisten edessä, Rusketusraidat, Armo ja Anna soida.

Kokonaisuudessaan hyvä keikka ja kannatti ehdottomasti lähteä, sillä oli mielenkiintoista nähdä artisteja vähän erilaisen keikan merkeissä ja Paulaa soolona. Saa nähdä, millaisia artisteja ensi kaudelle irtoaa, mutta vähän veikkailen, että jää itseltä katsomatta. Paitsi jos mukana olisi vaikkapa Timo Rautiainen.



SORI!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.