sunnuntai 7. joulukuuta 2014

TOP15 Disneyn parasta klassikkoa, sijalla 7: Prinsessa Ruusunen (1959)

Käsikirjoitus: Erdman Penner
Ohjaus: Clyde Geronimi
Musiikki: Pjotr Tsaikovski, George Bruns
Rooleissa: Aurora (Mary Costa/ Mervi Hiltunen (puhe) ja Päivi Virtanen (laulu)), Prinssi Philip (Bill Shirley/Tom Nyman), Pahatar (Eleanor Audley/Hannele Lauri), Flora (Verna Felton/Rauha Rentola), Fauna (Barbara Jo Allen/Liisa Paatso), Ilomieli (Barbara Luddy/Ritva Oksanen)
Ensi-ilta Suomessa: joulukuussa 1959


Prinsessa Ruusunen (Sleeping Beauty) tarina pohjautuu Charles Perraultin (The Sleeping Beauty) ja Grimmin veljesten (Little Briar Rose) tarinoihin.

Disneyn versiossa Ruusunen saa syntymäpäivänään ensin lahjat kahdelta hyvältä haltijattarelta, jonka jälkeen Pahatar paukkaa sisään suivaantuneena siitä, ettei saanut kutsua prinsessan synttäreille. Hän langettaa Ruususen ylle kirouksen, että 16-vuotissyntymäpäivänään tämä pistää sormensa värttinään ja kuolee. Kun Pahatar poistuu salista, kolmas hyvä haltijatar (Ilomieli) saa pehmennettyä kirousta niin, että prinsessa vaipuu vain syvään uneen, josta voi herätä saatuaan tosirakkauden suudelman.

Ruusunen on niin klassinen tarina, että tuskin tarvitsisi edes perustella elokuvan päätymistä tälle listalle sen kummemmin. Prinsessa Ruusunen on prinsessatarinoiden aatelia, jossa kaunis prinsessa ja komea prinssi saavat vastoinkäymisten jälkeen toisensa. Prinssin pitää raivata tiensä läpi orjantappuroiden ja taltuttaa lohikäärme, jotta hän lopulta pääsee rakkaimpansa luokse. Ja sitten eletään onnellisina, totta kai.

Poikkeuksellista Disneyn versiossa on se, että elokuvan varsinaisella päähenkilöllä on "ruutuaikaa" huomattavasti vähemmän kuin sivuhahmoilla. Tarina on kuitenkin niin mukaansatempaava, ettei tuohon osaa edes kiinnittää huomiota.

Olen aina muuten ihmetellyt, miksi kolmas haltijatarkummi on käännetty Ilomieleksi (alkuper.Merryweather), sillä omiin korviini se kuulostaa tönköltä ja vähän halvalta. Vaikka en nyt toki osaa tarjota parempaakaan vaihtoehtoa, niin silti tuo särähtää inhottavasti omaan korvaan.

No, niin tai näin, ei se elokuvan ajattomuuteen ja viehätykseen vaikuta. Hieno elokuva kaikenkaikkiaan, jossa mukana sopivasti taikaa ja jännitystä.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.