lauantai 22. marraskuuta 2014

Vain elämää 3: Elastisen, Samulin ja Paula Koivuniemen päivät

Harmi kyllä, en ehtinyt katsomaan jaksoja silloin, kun ne olivat "tuoreimmillaan", niin täytyy vetää loppukausi näin yhtenä yhteenvetona.

Elastisen jakso oli positiivinen yllätys: poissa oli nyyhkytys ja surulliset muistot. Niiden tilalla nähtiin naurua, heittäytymistä ja ennen kaikkea hienoja covereita. En tuntenut Elastisen jaksoista kuin kaksi biisiä (Anna soida ja Mikä boogie), joten sikäli ei ollut mitään odotuksia/vertailukohtaa.
Kokonaisuudessaan ihan kiva meininki, ja jopa Veskun vedossakin oli yksi positiivinen asia, kun hän Nasse-setänä sanoi, että olisi hyvin vihainen, jos ei musiikin annettaisi soida. Odotetusti Paula V. veti jälleen omanlaisensa, kokeilevan ja aiemmasta poikkeavan vedon, kun pamautti ilmoille sopivan haistattavalla asenteella Sori-biisin. Ehdottomasti yksi koko kauden parhaimpia ja persoonallisimpia vetoja, ja erinomainen osoitus siitä, että Paula uskaltaa ottaa riskejä ja lähestyä musiikkia eri tavoilla. Ja nyt kun tätä kirjoittelen, niin tuo on jo ehditty äänestää koko Vain elämää -ohjelman parhaimmaksi versioinniksi.


Jennin Heruuks? oli hauskasti flirttaileva ja siitähän sainkin jo Tavastian keikalla ensimakua, ja sanottava kyllä on, että liveveto peittosi tuon telkkarissa nähdyn.
Tonille sopi Syljen-biisi kuin nyrkki silmään ja asenteella tulkitusta biisistä tulikin paremmat fibat kuin alkuperäisestä, jonka jälkeenpäin sitten myös kuuntelin.
Koivuniemi veti tyylilleen uskollisena, mutta itse en tästä versiosta juuri saanut suurempia säväyksiä.


Samulin jakso oli mukavan tunnelmallinen ja biisit saivat jälleen uudenlaisen elämän. Toni teki melkein pelottavan riipaisevan version Ei mitään hätää -biisistä ja avasi kyllä kuuntelemaan alkuperäistäkin uudelta kantilta. Elastinen antoi Peggylle kyytiä ja vähän nuorennusleikkausta, ja täytyy sanoa, että hyvinpä tämäkin versio rullasi eteenpäin. Elastisen plussaksi on kyllä sanottava, että hän saa hyvin nostettua fiilikset kattoon.
Koivuniemen versio Sinisestä soinnusta oli aivan kuin biisi olisi alunperin ollutkin Paulan. Ei ehkä suuria yllätyksiä, mutta ihan kiva veto tämäkin.
Jennin eduksi puolestaan sanottava, että on ollut kiva huomata, ettei ole kaikista biiseistä tehnyt eteerisen kauniita ja haikeita tunnelmointeja vaan mukaan on mahtunut erilaisempiakin versioita. (Sinä olet) Aurinko -biisi oli piristävän aurinkoinen, josta sai vähän kesän tunnelmaa näin syksyisille päiville. Vesalan yllätti tulkitsemalla Miten ja miksi -biisin, sillä jostain syystä ajattelin, että tätä ei anakaan kuulla. Biisi ei ole suurimpia suosikkejani, mutta täytyy sanoa, että jälleen Paulan persoonallinen lähetysmistapa antoi biisille uutta potkua ja tällaisena versiona taidankin kuunnella tätä vastedes.

Koivuniemen päivänä Vesku yllätti pukeutumalla Tyyneksi ja vetäisi Aikuisen naisen huumoripohjalta. Pointsit roolivaatteista, mutta tällä kertaa ei tämä huumoripläjäys jaksanut naurattaa.

Paula V. oli valinnut Sua vasten aina painautuisin ja veto oli tunnelmaltaan täysi kymppi: herkkä ja kaipaava, ja Paula ääni soi niin upean kirkkaana, että oksat pois.


Jenni puolestaan lauloi Luotan sydämen ääneen, joka oli hauskan leikittelevästi ja hyvällä fiiliksellä vedetty. Tämmöistä Jenniä voisi mielellään katsoa useamminkin. Olisipa hauska, jos seuraavalla levyllä vaikka olisikin muutama kunnon jammailubiisi, joissa on vähän eteläeurooppalaista tunnelmaa.

Jennin ja Paulan soittaessa Aikuista naista, koetti Toni tanssia taustalla heräkästi. Hauska kevennys ohjelman puolivälissä ja osoitus siitä, että lahjakkaat artistit voivat keksiä mitä vain. kun sille päälle sattuvat.

Ja sitten Toni, voi Toni! Sata kesää, tuhat yötä -kipaleen taustoihin oli kehitelty Rammstein-fiboja (kuuntelepa vaikka Du hast -biisi vertailun vuoksi). Iskelmähitistä muotoutuikin raskaampi industriaalinen metalliversio.Voi jumantsukka mikä meno, kunnon mättöä ja asennetta, ja huh! Tämä on Paulan Sorin ohella paras versio ikinä! Ja tosiaan, miten tuo taustabändi taipuukin ihan kaikkeen, mielettömän lahjakkaita miehiä hekin! Vau!

Elastisen Kun kuuntelen Tomppaa oli totta kai hyvänmielen biisi. Loistavat sanat oli tehty tähän biisiin, tämähän toimii ja svengaa.
Samuli oli valinnut Kuuleeko yö -biisin ja veti sen tyylilleen uskollisena: tunnelmoiden ja vahvasti tulkiten. Kaunis ja tyylikäs versio tämäkin ja päätti Paulan päivän hienoihin tunnelmiin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.