maanantai 17. marraskuuta 2014

Mamma mia! @ Svenska teatern, Helsinki (15.11.2014)

Kävin katsomassa Mamma mia! -musikaalin Svenska teatterissa viime viikolla. Musikaali on aiemmin ollut Suomessa Hartwall areenalla vuonna 2007. Tuolloin toteutus tapahtui kansainvälisesti kiertäneen työryhmän voimin englanniksi, mutta nyt musikaali toteutettiin ensimmäistä kertaa niin, että mukana oli suomalaista osaamista. Musikaali sai ensi-iltansa Lontoossa 6.4.1999, joten monta vuotta on saatu odottaa, että vihdoin saatiin Suomeenkin oma versio.
Pääsylippu Hartwallin tapahtumaan ja samasta tilaisuudesta ostettu avainkaulanauha, jossa roikkui tuo metallilaatta (kaulanauha on sellaisella kunnossa, ettei siitä enää näe, että siinä on lukenut Mamma mia!).


Näin musikaalin ensimmäistä kertaa vuonna 2004, kun olin lomailemassa Madridissa ja aivan sattumalta kuljimme teatterin ohi, jossa musikaalia esitettiin. Huomioni kiinnittyi jättimäiseen Mamma mia -lakanaan rakennuksen seinässä ja pyysinkin siskoltani, että mentäisiin selvittämään, miten näytökset menevät ja onko lippuja, ja mitä maksaa. Kuin ihmeen kaupalla lippuja oli saatavilla ja muistaakseni seuraavalle päivälle otimme liput. Vähän jänskätti, kun sitten lähdimme matkaan, että millainenhan juttu tämä musikaali oikein olisikaan. Muistaakseni en ollut tuota ennen käynyt katsomassa mitään "oikeaa" musikaalia, jotain lastenjuttuja ainoastaan joskus ala-asteella. ABBAn musiikin maailmassa olin puolestaan ehtinyt elää jo useamman vuoden, joten olinkin päättänyt, ettei olisi mitään väliä vaikken mitään ymmärtäisi (musikaalin esityskieli oli tietenkin espanja), sillä kyllä musiikki riittäisi fiiliksen nostatukseen. Sain yllättyä positiivisesti, sillä ymmärsin juonen pääpiirteittäin, vaikka toki Espanjan kulttuuriin sopivaksi muokatut vitsit menivät ohi. Se ei kuitenkaan tahtia haitannut. Muistan vielä, miten musikaalin alussa soitettu instrumentaalinen medley nosti ihokarvat pystyyn ja samassa hetkessä tuntui siltä, että nyt tapahtuu jotain upeaa.
Upeaa todella oli koko seuraava kaksituntinen. Biisit toimivat hyvin espanjaksi ja meininki oli katossa huolimatta paikoista, jotka olivat hitusen liian etäällä lavasta. Kun lähdimme ulos, sanoin siskolleni, että tämä on ehdottomasti koko loman kohokohta. Hehkutin musikaalia hehkuttamasta päästyäni, mutta siskoni ei ihan päässyt samoihin sfääreihin tuosta kokemuksesta kuin minä.


Musikaali teki lähtemättömän vaikutuksen ja tuskin tarvitsee edes sanoa, miten fiiliksissä olin kolme vuotta myöhemmin, kun Mamma mia! tuli Hartwall areenalle. Kuten edellisellä kerrallakin, niin jo ensisävelet nostivat käsikarvat pystyyn ja fiilikset kulkivat koko kehon läpi. Nyt musikaali oli suurempi elämys, sillä ymmärsin vitsitkin täydellisesti.
Käsiohjelmat: sininen Espanjasta ja valkoinen Helsingistä vuodelta 2007.

Elokuvakin ilmestyi niin ikään vuonna 2008, ja mielestäni elokuvaversioksi erinomainen. Vaikka kaikkien näyttelijöiden laulusuoritukset eivät yltäneet musikaalitähtien tasolle, paikkaisvat he sen karismallaan. Amanda Seyfried ja Meryl Streep olivat kiistatta elokuvan suurimmat tähdet ja yllättivät molemmat laulutaidoillaan. Aivan ihana, positiivinen ja kaikin puolin hyvää mieltä tuova elokuva, jonka olenkin katsonut jo monen monta kertaa.

Kun vihdoin tuli tieto, että musikaali tulee Svenska teatteriin, ei ollut epäilystäkään siitä, ettenkö menisi sitä katsomaan. Tämä ajaton musikaali toimii kielellä kuin kielellä eikä ole merkitystä, montako kertaa sen on jo nähnyt. Ymmärrän ruotsia huomattavasti paremmin kuin mitä puhun, joten ihan vain muutamat kohdat tästä versiosta menivät ohi. Mielestäni oli hienoa, että musikaalin käsikirjoitusta oli hieman räätälöity Helsinkiin/Suomen kulttuuriin sopivaksi, joten muutamassa kohdassa tuntui, että yleisö olisi voinut nauraa paljon pidempäänkin. Taitavasti, huolella ja intohimolla tehty tämäkin versio, josta jälleen näkee, miten paljon näyttelijät nauttivat. Musiikki vie mukanaan ja tunnelma nostattaa taatusti hymyn huulille. Sivuhahmoista suosikkini on aina ollut Tanja ja pakko on kehua tässäkin, miten upeasti Veera Railio oli saanut hahmosta luotua juuri oikeanlaisen persoonan ja miten Tanjan ainoa soolosuoritus (Does your mother know) oli jälleen yksi hauskempia ja menevimpiä kohtauksia koko iltana. Oli hauska huomata, että muu yleisö huomasi saman ja tämä numero sai osakseen yhdet illan raikuvimmista aplodeista. (Aplodit kyllä muuttuivat aina vain kovemmiksi toisen näytöksen alusta loppuun.) Kaikki tekivät loistavaa työtä, mutta mainittakoon vielä Lineah Svärdin huikaiseva suoritus Sofiena (upean puhdas ja kirkas ääni), Vallu Lukka Samina (mieletön karisma ja asenteessa vähän rockia) sekä Mia Hafrén Donnana (täytti odotukset erinomaisesti ja sopii Donnan saappaisiin siinä missä Meryl Streepkin). Tuntuu väärältä jättää ketään pois, sillä oli upea huomata, että myös sivurooleista löytyi henkilöitä, jotka ovat selkeästi tanssineet aikaisemminkin, eli näin koko paketti on tosiaan ollut pienintä yksityiskohtaa myöten kasassa eikä heikkoja lenkkejä ole.

Musikaalin lopussa Donna and the Dynamos vetivät "keikan" teatteriyleisölle ja jos Dancing queenin aikana suurin osa vielä istui aloillaan, niin viimeistään Waterloon ensitahdeista enemmistö salista seisoi, taputti ja jammaili. Tätähän kulttuuri ja musikaalit voivat parhaimmillaan olla, kun yleisökin yhtyy yhteiseen riemuun. Se, ettei peppu pysy penkissä, kertoo jälleen kerran biisien voimasta saada ihmiset pauloihinsa aina uudestaan ja uudestaan. Itse olisin tietysti hypännyt jammailemaan jo aivan ensitahdeista alkaen, joten tuskin voin sanoa, miten paljon poltteli nousta seisomaan varsinkin väliajan jälkeen, mutta koska istuin eturivissä, oli pakko malttaa mieli ja jammailla istualteen sen verran, mikä oli mahdollista. Ihan mahtava ilta ja piti vielä bussipysäkille kävellessäkin hyräillä Dancing queenia.

Jos olet yhtään kahden vaiheilla, että pitäisikö musikaali mennä katsomaan, niin suosittelen aivan ehdottomasti, sillä jos ABBAn musiikissa on mitään, mikä nappaa, saa tästä musikaalista niin paljon posiitivista energiaa, etteivät sanat riitä sitä kuvailemaan.



Ehkä jotain kertoo musikaalin tekemästä vaikutuksesta myös sekin, että olen yrittänyt metsästää käsiini Mamma mia!:n erikielisiä soundtrackeja. Toistaiseksi haaviin on sattunut vain saksan-, ruotsin- ja englanninkieliset cd:t elokuvaversion lisäksi, mutta vähintään espanjankielinen versio täytyy vielä jossain vaiheessa löytää. Tyhmä kun olin, niin en tajunnut tuota levyä ostaa silloin, kun Espanjassa tuon musikaalin aikoihin olin.

Mamma mia! -sountrackit: alkuperäinen, Saksan painos, Ruotsin painos ja elokuvaversio.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.