keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Jonas Jonasson: Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi (2012)

Jonas Jonassonin vuonna 2012 julkaistu Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi -romaani kertoo ruostalaisesta Allan Karlssonista, joka satavuotispäivänään karkaa vanhainkodin ikkunasta ja pohdittuaan tilannetta hetken, lähtee kohti bussiasemaa. Siellä hän anastaa tuntemattoman ihmisen matkalaukun ja lähtee bussilla eteenpäin pyytäen kuskilta lippua niin pitkälle kuin taskustaan löytyvillä rahoilla pääsee. Matka ei ole kovin pitkä ja Allan jää keskelle korpea, josta yllättäen löytyykin hänelle ystävä, jonka kanssa joutuvat yllätäviinkin tilanteisiin. Seikkailu jäisi muuten liian tylsäksi, jollei Allanin ja hänen uusien ystävystensä perään hengittäisi niin moottoripyöräjengi kuin poliisikin.

Seikkailun ohella kerrotaan tapahtumia Allanin nuoruudesta aina siihen päivään, kun hän päätyi vanhainkotiinkotiin. Monen moista onkin Allan kokenut, sillä on ryypännyt mm. Francon, Stalinin ja presidentti Trumanin kanssa, ja siinä ohessa tehnyt itse kullekin palveluksia ja hallaakin. Allanilla on merkittävä osa historian tapahtumien kulussa, vaikka onkin ajautunut moniin tilanteisiin osittain vahingossa tai suostunut johonkin vain sen takia, että saisi ryypyn.

Vaikka tarina polkaistiin jo alussa kunnolla vauhtiin, oli kirjan maailmaan pääseminen silti jokseenkin hankalaa. Voi toki olla, että itsellä oli ns. väärät fiilikset kirjaa aloittaessa, ja siksi ei oikein päässyt kertalaakista hommaan sisään. Kuitenkin kun jutun juonesta sitten sai kunnon otteen, vei tarina mukanaan ja hämmästytti monimuotoisuudellaan. Vaikkei kirja ole järin paksu (439 sivua), mahtui yhteenkin kappaleeseen paljon tapahtumia ja osaksi juuri siksi lukemista piti tauottaa enemmän eikä jaksanut ahmia kerralla kovin suuria määriä. Vaikuttavaa oli, miten kirjailija pystyi pitämään noinkin laajan tarinan uskottavana ja hyvin kasassa. Ajatus ei harhaillut ja Allanin ajautuminen milloin mihinkin paikkaan/tapahtumaan tuntui etenevän hyvin vaivattomasti. Huumoria kirjassa riitti sopivasti ja paikoittelen lausutut itsestäänselvyydet oli muotoiltu niin hauskasti, että ääneen nauramiselta ei voinut välttyä. Esimerkiksi toteamus "norsuna Sonja söi kuin norsu" oli yksinkertaisuudessaan huvittava toteamus ottaen huomioon kirjan muun kielellisen ilmaisun (ja jopa suomennoksessa oli onnistuttu!).

Juoni on toki hyvinkin absurdi ja lennokas, mutta kerronta on niin laadukasta ja kokonaisuus on sen verran huolella rakennettu, että kirjan tapahtumat on saatu omalla tavallaan kuulostamaan täysin mahdollisilta. Tapahtumien kulkua ei lukijana pysty ennustamaan vaan kirja pystyy yllättämään aina loppuratkaisuun saakka. Täytyy sanoa, että juurikin loppuratkaisun tietyt kohdat olivat erittäin hupaisan kekseliäitä. Jos siis kaipaa viihdyttävää ja tapahtumarikasta kirjaa, kannattaa tarttua tähän.

"Toisaalta Espanja oli ulkomailla, kuten kaikki muutkin maat paitsi Ruotsi, ja kun kerran oli lukenut ulkomaista koko ikänsä, ei olisi hullumpaa päästä näkemään niitä joskus oikeastikin. Ja matkallahan saattaisin jopa tulla vastaan neekeri tai pari?"

"Älä yritä juoda ruotsalaista pöydän alle ellet satu olemaan suomalainen tai vähintään venäläinen."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.