keskiviikko 29. lokakuuta 2014

TOP 15 Disneyn parasta klassikkoa, sijalla 10: Pocahontas (1995)

Ohjaus: Mike Gabriel, Eric Goldberg
Käsikirjoitus: Carl Binder, Susannah Grant, Philip LaZebnik
Säveltäjä: Alan Menken, Stephen Schwartz
Pääosissa: Pocahontas (Irene Bedard, laulussa Judy Kuhn/Arja Koriseva), John Smith (Mel Gibson/Santeri Kinnunen), Ratcliffe (David Ogden Stiers/ Veikko Honkanen, laulussa Reijo Salminen), Powathan Russell Means/Tapani Perttu), Kaarnamuori (Linda Hunt/Rauha Retola)


Alkuun suhtauduin Pocahontas-elokuvaan hieman epäilevästi, sillä se, että Arja Koriseva mainittiin samassa yhteydessä, vei fiiliksiä vähän alaspäin. Olenkin jälkeenpäin miettinyt, mistä (keneltä) olin antipatiani Korisevaa kohtaan kehittänyt, sillä olin vielä aika nuori elokuvan ilmestymisen aikaan ja tuskin olin ehtinyt vielä muodostaa kyseistä laulajasta oikeasti omia mielipiteitä saati kykenevä arvioimaan äänen sopivuutta rooliin. Tämä tosiaan vaikutti elokuvasta nauttimiseen siinä määrin, että muutama vuosi piti kulua ennen kuin pääsin kunnolla elokuvan maailmaan ja ymmärsin, miten hienon roolisuorituksen Arja tekee.

Elokuva pohjautuu löyhästi oikeisiin historian tapahtumiin. Pocahontas on ollut olemassa (syntymänimeltään hän oli Matoaka, kun Pocahontas oli pikemminkin lempinimi) ja hän tapasi John Smithin olleessaan vielä lapsi, ei nuori aikuinen, kuten elokuvassa eikä heillä ole ollut rakkaussuhdetta. Pocahontas ei elänyt elämäänsä oman kansansa parissa vaan jouduttuaan englantilaisten kiinniottamaksi, jäi lopulta sille tielleen. Häntä kohdeltiin englantilaisten parissa hyvin, ja niinpä hän kääntyi kristinuskoon ja vaihtoi nimensä Rebeccaksi eikä palannut enää omiensa pariin, vaikka myöhemmin mahdollisuus tähän tulikin. Pocahontas meni myöhemmin naimisiin John Rolfen kanssa, jolle synnytti lisäksi Thomas-nimisen pojan. Pocahontasin kunniaksi on nimetty kaupunkeja, paikkoja ja piirikuntia, ja Pocahontasin patsas löytyy Gravesendistä. (Lähde: Wikipedia)

Piiretty elokuva kertoo Pocahontasista, joka etsii vielä oman elämänsä oikeaa polkua. Ystävinään hänellä ovat kolibri (Flit) ja pesukarhu (Miiko) sekä viisas Kaarnamuori, joka pyrkii auttamaan eksynyttä nuorta löytämään elämänsä tarkoituksen. Intiaanien arjen keskeyttää Virginiasta matkannut Ratcliffen johtama seurue, joka on tullut etsimään kultaa, jota huhujen mukaan olisi alueella vaikka muille jakaa. Mukana seurueessa on komea John Smith, joka on seikkailijana ensiluokkainen ja siksi tietysti mukana tälläkin reissulla. Tutkiessaan uutta maata John törmää Pocahontasiin ja kaksikon välille syntyy heti jotain maagista. Mielestäni kohtaukset, joissa he kohtaavat ensi kertaa ja esittäytyvät toisilleen, ovat elokuvan parhainta antia visuaalisesti ja tunnelmaltaan. Elokuvan tunnetuin biisi Tuulen värit (Colours of the wind) niin ikään on yksiä hienoimpia musiikkikohtauksia Disneyn piirrettyjen elokuvien historiassa. Myös suomenkieliseen versioon on saatu merkittävät ja ajattomat sanat:


"Oon vain sulle ihminen villi
ja vaikka kuinka katsot ei muuta eessäs näy
En saata ymmärtää miksi käyt niin väittämään,
kun elämää et voi sä ymmärtää, ymmärtää.

On kaikki sinulle vain omaisuutta
ja valtaat nimiin kaiken minkä näät.
Vaan tiedän, jokaisella olennolla
elämä ja henki on sisällään.

On mielestäsi ihmisiä aina
vain kaltaisesi, eikä kukaan muu.
Vaan katso joskus silmin muukalaisen
onni uusi kohdallasi toteutuu."



Hauskan lisän luovat jälleen kerran sivuosissa loistavat eläinhahmot: tällä kertaa Miiko ja Percy-koira, joilla on meneillään kunnon keskinäiset taistelut herkuista ja muista aarteista, pääparin huolehtiessa samalla siitä, miten estää sotaa syttymästä kahden erilaisen maailman välille.

Muistan vielä, kun Mäkkäristä sai Happy Mealin kylkiäisenä Pocahontas-kasetin, mutta siinä oli ihan vain jokunen biisi ja muistaakseni osa olisi ollut vielä jotain miksattuja/lyhennemiä, tai eivät muuten vastanneet sitä, mitä soundtrackin cd-versiolla on. Harmi toisaalta, ettei kasetti ole enää olemassa, jotta voisin tarkistaa, millaisia biisejä siinä oli. Mutta tosiaan siinä vaiheessa, kun oli vaihe, ettei elokuva ollutkaan suosiossani, muistan tuhonneeni kasetin sekä sotkeneeni kansivihkosen. Enkä nyt puhu pelkästään roskiin heittämisestä vaan koko roskan hajottamisesta atomeihin. Tiedä taas tuota logiikkaa tuonkin taustalla, että miksi se piti päreiksi pistää, mutta näin tuli tehtyä. Eipä sillä, eihän tuo kummoinen rahanarvoinen tai muunkaan arvoinen menetys loppupeleissä ollut.

Täytyy sanoa, että olin aivan varma, että elokuva olisi ollut vuodelta 1997 ja melkeinpä järkytyin huomatessani, että tämähän on jo melkein 20 vuotta vanha leffa. Ikä ei kylläkään elokuvaa paina, sillä mielestäni se on ajaton klassikko(kuten monet muutkin Disneyn piirretyt), joka jaksaa viehättää aina vain uudestaan.




P.S. On muuten erittäin mielenkiintoinen tuo oikean Pocahontasin tarina, suosittelen tutustumaan. Olen lukenut tässä sivutolkulla kaikenmaailman artikkeleita ja tuntuu, että aiheesta voisi lukea kuinka paljon hyvänsä.

2 kommenttia:

  1. ihana leffa<3 todella Nostalginen. mielestäni Arja koriseva on hyvä laulaja ja sopii hyvin Pocahontasin ääneksi. John Smith,Pownhatan(Pocahontasin isä) ja Miiko ovat lempihahmojani. pienenä kiinnostuin tästä todella paljon tästä leffasta,kun Inkkarit on ollu suosikkini aina.

    VastaaPoista
  2. Arja Koriseva vetää täsä ehdottomasti pisteet kotiin, hieno suoritus todella. :)

    VastaaPoista

.