sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Vain elämää: Paula Vesalan päivä (päivä 2)

Jennin ja Samulin päivän ohella oli Paula Vesalan päivä sellainen, jota jo etukäteen odottelin suurella innolla ja mielenkiinnolla. Eikä pettyä tarvinnut.

Paulan päivän korkkasi Samuli Edelmann kappaleella Päiväkoti. Ja nyt täytyy myöntää, että yllätyin omasta reaktiostani. Nimittäin Samuli ei ollut laulanut kuin ensimmäisen lauseen koko biisistä, niin piti sitten rueta saman tien vetistelemään. Kiitti vaan, Samuli! En itkenyt ekalla kaudella, toista kautta katsoin vain puolella silmällä, sillä artistit olivat enimmäkseen aika valjuja, ja Veskun päiväkin meni aikalailla ohi, vaikka vahvoja tulkintoja silloinkin nähtiin. Liekö syy sitten se, että PMMP:n biisit ovat itselle läheisempiä ja niissä on paljon enemmän muistoja, vai mikä, mutta nyt on sitten liitytty samaan tihrustelukerhoon valtaosan kanssa. Eikä tässä muuten mitään, mutta kun sitä nyyhkimistä piti sitten jatkaa koko Paulan jakson ajan.


Toni Wirtanen versioi yhden pitkaikaisen suosikkini, Kovemmat kädet -biisin. Hyvin mielenkiintoinen ja Tonin näköinen veto. Toni veti säkeet herkästi ja lisäsi sitten kertseihin voimaa ja paatosta. Paula Koivuniemi liikuttui syvästi ja näytti aika lohduttomaltakin biisin ajan, että teki oikein pahaa. Tarina Kovemmat kädet -biisissä on sen sen verran rankkaa kuultavaa, ettei mikään ihmekään, että se koskettaa. Aiemmin olen vähän ärsyyntynyt Apiksen livevedoista ja Tonin ilveilyistä, mutta nyt tuo intensiivinen katse ja eläminen täysin biisin sanomassa tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Huh!

Jenni Vartiainen oli valinnut Lautturin. Biisin, joka kertoo kuolemasta, ja Paulan isästä. Taustojen tietäminen lisäsi Lautturiin uudenlaisen sävyn, mutta hyvin koskettava ja kaunis biisi on ollut aina. Paula kertoi, että yksi sana biisissä on sellainen, jonka hän olisi halunnut muuttaa, ja ihana Jenni otti tämän huomioon ja Paulan yllätykseksi lauloi yhä-sanan tilalle pyhä. Paula kehui Jennin version maasta tavaisiin, että "ihanaa, kun joku laulaa biisin täydellisesti" ja "parempi kuin alkuperäinen". Olen sitä mieltä, että alkuperäinen on aina alkuperäinen, mutta samaa mieltä siinä, että Jenni veti vähintään yhtä hyvin kuin PMMP. Tuli todella sellainen ranteet auki -fiilis, sillä tämän biisin tulkinnan Jenni suoritti niin riipaisevaksi, että kotikatsomossa meininki meni pienestä nyyhkimisestä sietämättömän tuskalliseksi. Lautturia kuunnellessani mietin vain, miten voi olla, että joku voi laulaa tämän yhtä syvällä tunteella kuin PMMP ja antaa biisille kuitenkin uudenlaisen tunnetilan? Lautturi oli tässä muodossa niin Vartiaista kuin vain ikinä voi olla ja aivan hyvin olisi voinut olla hänenkin alkuperäinen biisi.


Oli ihanaa nähdä, miten fiiliksissä Paula oli siitä, että Vesku valitsi Rusketusraidat. Olihan biisi Veskun näköinen huumoripläjäys, mutta vähän sellaista jollottamistahan tuo oli. Meno oli toisaalta ihan hyvä, mutta se lähti enempikin siitä Paulan fiilistelystä kuin Veskun tulkinnasta. Bändi soitti kyllä aivan mielettömän hienot taustat ja jos joku muu olisi hoitanut laulamisen, olisi tästäkin tullut täysi kymppi.


Paula Koivuniemi lauloi ensimmäiseltä Kuulkaas enot! -levyltä löytyvän Joutsenet-biisin. Eihän sille mitään voi, että Paula K. otti biisin haltuun ja teki siitä omansa. Hieno ja sopivan erilainen veto tämäkin.


Elastinen oli valinnut kaipuusta kertovan Oo siellä jossain mun, joka kuultiin jakson lopuksi myös duettona. En kuuntele suomiräppiä, sillä en vain tajua sitä. Nyt ekaa kertaa tykkäsin tästä versioista, sillä tässä oli raikkautta ja samaan aikaan biisin aluperäinen tunnelma säilyi. Yllätti myös, miten syvällä tunteella Elastinen biisin veti. Aika hienoa ja yllättävää.

Vaikka PMMP:tä onkin tullut kulutettua huolella jo useampi vuosi, niin silti tämä jakso ja nämä erilaiset vedot tutuista biiseistä, avasivat musiikin maailmaa vähän erilailla. Nyt tuntuu, että täytyy ottaa kuunteluun PMMP:n koko tuotanto ja yrittää kuunnella biisejä eri kantilta. Jo Matkalaulu-kokoelma avasi uusia ovia ja nyt tuntuu, että tämänkin ohjelman myötä löytyy taas uusi näkökulma, joilla biisejä voisi tarkastella.
Ehkä tämän jakson myötä moni epäilijäkin huomaa, että PMMP:n biisit ovat enemmän kuin vain taustamölyä ja hauskaa poppia, ja että niissä todella löytyy syvempää ajatusta ja sanomaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.