lauantai 20. syyskuuta 2014

Vain elämää 3: Veskun päivä (päivä 1)

Nyt on polkaistu uusi Vain elämää -kausi käyntiin Vesa-Matti Loirin päivällä. Veskusta paljastui vahva persoona, joka osaa hyvin pukea ajatuksiaan sanoiksi. Vaikken hänen laulutavastaan oikeastaan välitä, on hänellä persoonaa ja karsimaa kuitenkin sen verran, että ihan mielenkiinnolla jaksaa seurata häntä tässä ohjelmassa.

Elastinen sai kunnian aloittaa uuden kauden ja biisiksi hän oli valinnut Nauravan kulkurin. Elan versio oli tosiaankin omanlaisensa ja ihan piristävällä tavalla. En kympillä tykännyt, sillä eihän tuo samalla lailla pistänyt naurattamaan kuin alkuperäinen, mutta ihan kiva ja menevä tulkinta kuitenkin.

Paula Koivuniemi oli valinnut Eino Leinon runoon sävelletyn Lapin kesä -kappaleen, joka lienee monille ensimmäinen biisi, joka Veskun tuotannosta tulee mieleen. Vesku sanoi ohjelmassa, että on varmasti tuonut Leinoa tutuksi sellaisillekin, jotka eivät ole hänen runojaan aiemmin lukeneet. Veikkaanpa, että nyt tämän ohjelmankin myötä löytyy lisää sellaisia, jotka etsivät kirjastosta tai divarista Leinon tuotantoa käsiinsä tutustuakseen siihen paremmin. Lapin kesä on hieno kappale, mutta en oikein ole pystynyt sitä Veskun versiona kuuntelemaan, mutta nyt Paula K. veti biisin todella liikuttuneena ja yllättäen tykkäsin hänen versiostaan. Se oli mielestäni tunnelmallisempi ja riipivämpi kuin alkuperäinen.

Toni Wirtanen versioi vuoden 1972 Syksyn sävel -kipaleen Brontosauruksen yö, ja kuten sanoivat, niin biisi on täysin unohdettu, jota ei missään oikeastaan ole voinut kuulla pitkään aikaan. Kun artistit julkaistiin, niin toivoin eniten, että Toni yllättäisi takavasemmalta. En ymmärrä Apulannan musiikkia, mutta olen kuullut, että Toni osaa vetää muutakin. No, nyt se on todistettu, että osaa. Olin innoissani ja erittäin fiiliksissä Tonin heittäytymisestä tämän biisin maailmaan. Hän ei tehnyt biisistä Apulannan biisiä vaan enemmänkin Toni Wirtasen biisin. Hyvin mielenkiintoinen ja teatraalinen veto, vaikka nyt alkuperäisen nähtyäni huomasin, että olisi voinut tuo Tonin versio olla vähän enemmän vielä erilaisempi. Mutta kyllä tämä sen verran herättelee, että mielenkiinnolla odotan, mitä Tonilla on vielä varastossa.



Paula Vesala oli valinnut Elegian, joka on niin ikään Eino Leinoa. Paula on aivan ihana, lahjakas ja hänellä on monipuolinen tapa lähestyä biisejä. Kyllä tämä versio vei pisteet kotiin, nosti käsikarvat pystyyn ja lumosi. Biisi ei kuulosta PMMP:n versiolta, eikä tämä johdu pelkästään siitä, että Paula vetää ilman Miraa. Paula sanoi, ettei ollut treeneissä pystynyt vetämään biisiä silmät auki, ja pakko sanoa, että vaikea tätä oli silmät auki kuunnella. Näin syvä tunteiden virta kyllä vei täysin mukanaan.

"Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta
Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta
Turhaan, oi turhaan tartun ma hetkehen kiinni
riemua ei suo rattoisa seura, ei viini

Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat.
Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat.
Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin,
haavehen kullat mun mieleni murheella maksoin.

Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan.
Kaikuvi kannel, lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin."

Samuli Edelmann puolestaan keräsi pisteet kotiin vahvalla ja intensiivisellä tulkinnallaan Väliaikainen-biisistä, joka pisti miettimään kappaleen sanoja eri tavalla kuin tähän asti.

Muistelin, että biisin alkuperäinen esittäjä olisi ollut Tapio Rautavaara, mutta olin väärässä. Pikainen katsaus netin ihmeelliseen maailmaan (Fono.fi ja Wikipedia) selvitti, että tämän Matti Jurvan ja Tatu Pekkarisen laulun on alunperin laulanut Georg Malmstén (vuonna 1938). Lisäksi elokuvassa Kaksi vihtoria (1938) Matti Jurvan laulamana, jonka jälkeen laulun pohjalta on tehty Onni pyörii -elokuva, jossa sen on laulanut Tauno Palo (vuonna 1942) ja Rautavaara on laulanut tämän vasta v. 1955. Kyllä Palo ja Rautavaara tämän tunnetuksi ovat tehneet, ei Loiri(joka jollotti biisin ilmeisesti vasta vuonna 1972, jos nyt oikein Fonoa tulkitsin). Joten vähän kyllä kummastuttaa, että miksi biisi pistetään ns.Veskun meriitteihin. Vähän sama kuin Paula Koivuniemen päivänä joku vetäisi vaikka Laila Kinnusta. (No, ei nyt ihan, mutta ajatuksena). Kyllä mielestäni homman pitäisi mennä niin, että pitää olla kipaleen alkuperäisesittäjä, jotta voidaan antaa pointsit tietylle artistille tietysti biisistä. En esimerkiksi haluaisi, että Paulan päivänä vedettäisiin Pikkuveli-biisi, koska vaikka PMMP teki biisistä suuremman hitin kuin Noitalinna huraa!, niin silti biisin on jo levyttänyt joku muu ja se on tiedossa, kuka sen teki. 

Enpähän nimittäin tiennyt, että Vesku on tämän biisin versioinut, joten vähän ihmettelin jaksoa katsoessani, että hetkinen, mikäs juttu tämä nyt on. Jos nyt unohdetaan tämä seikka, että biisi on coveri, niin kuten Vesku sanoi: "Samuli on Samuli." Mitä muuta voi sanoa? Erittäin rohkea, mieleenjäävä ja tunteita herättävä veto. Olen pitkään tykännyt Samulista, sillä hän osaa tulkita biisejä niin, että tunne todella välittyy kuulijalle. (Eikä ole hullumpi näytelijänäkään.) Ja tässä on yksi hyvä syy tykätä hänestä vielä enemmän.


Jenni Vartiainen esitti illan viimeisenä biisinä Kohtalokkaan samban. Ja voi pojat, miten vetikään. Ei (toisaalta onneksi) vetänyt mitään liian haikeaa nyyhkybiisiä vaan versioi biisin keimailevan flirttailevasti. Mahtava osoitus Jennin monipuolisuudesta ja upeasta äänestä, jolla voi tehdä melkeinpä mitä vain. Ei ole syyttä tämä nainen Suomen suosituimpia laulajia tällä hetkellä.
(Niin ja taas, onhan Eugen Malmstén vetänyt tätä kipaletta jo ennen Loiria, mutta kai Loiri tämän silti suuremmalle yleisölle teki tunnetuksi?)

Kaikin puolin hyvä jakso, joka nosti rimaa lupaavan korkealla ja antaa odottaa laadukasta kautta. Seuraavaksi onkin vuorossa yksi lepparijaksoistani, sillä ensi perjantaina nähdään Paula Vesalan päivä. Tuskin maltan odottaa, millaisia versioita PMMP:n biiseistä tullaan kuulemaan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.