tiistai 23. syyskuuta 2014

TOP 15: Disneyn parasta klassikkoa, sijalla 12: Fantasia (1940)

Disneyn klassikkopiirrettyjen 12. parhaimmaksi valikoitui Fantasia (1940), joka on Disneyn kolmas pitkä piirroelokuva.

Elokuvaan on tehty myös jatko-osa Fantasia 2000 (1999).

Fantasia on poikkeuksellinen elokuva verrattuna muihin klassikoihin, sillä siinä ole yhtä yhtenäväistä juonta, ei hauskoja dialogeja eikä yhtä tai kahta sankaria. Fantasia koostuu kahdeksasta klassisen musiikin sävellyksestä, joihin jokaiseen on luotu erilainen animaatio. Lisäksi elokuva on poikkeuksellisen pitkä (124 minuuttia).

Elokuva etenee seuraavasti
1. Toccata ja fuuga d-molli (Bachin sävellys)
2. Pähkinänsärkijä (Tsaikovski)
3. Noidan oppipoika (Dukas)
4. Kevätuhri (Stravinski)
5. Pastoraalisinfonia (Beethoven)
6. Tuntien tanssi (Ponchielli)
7. Yö autiolla vuorella (Musorgski)/ 8. Ave Maria (Schubert)


Pienenä en  ymmärtänyt Fantasiaa, sillä olin tottunut, että elokuvassa on yksi juoni, joka etenee selkeästi ja jossa esiintyvät tietyt, samat hahmot. Myös elokuvan parintunnin pituus ja se, ettei siinä juuri ole puhetta, tekivät elokuvasta pitkäveteisen, vaikkakin minitarinat olivat kukin kiehtovia tavallaan. Vasta paljon myöhemmin olen päässyt sisälle jota joko inhoaa tai rakastaa. Ymmärrän kyllä, miksei tästä kovin pienet välttämättä innostu, mutta olen onnellinen, että olen nyt päässyt mukaan Fantasian maailmaan ja kauneuteen.
Kokonaisuus on monipuolinen ja vaikka (klassinen) musiikki luo kullekin erilaiset mielikuvat, niin tykkään silti, että nämä animaatiot ovat osuneet hyvin kohdilleen. Pähkinänsärkijä oli etenkin lapsena sellainen, joka jäi mieleen, ehkä juuri keijukaisten ja tanssivien kukkiensa ansioista. Noidan oppipojassa tarina oli erittäin mielenkiintoinen ja mietin monesti, että tuo kohtaus olisi voinut olla pidempikin. Sitä katsoin VHS-kasetilta kaikista eniten, ja joskus kun olin sen katsonut, kelasin takaisinpäin ja katsoin uudelleen.

Tuntien tanssi oli silloin ja on edelleen se kaikkien tylsin osuus tässä kokonaisuudessa. Nuo tanssivat norsut eivät miltään kantilta katsottuna omalla kohdalla oikein toimi.

Fantasia on erittäin kaunis, rentouttava, mukaansatempaava, silmiä ja korvia hivelevä taianomainen kokonaisuus. Tämän voi katsoa osissa eikä juonikuvioiden unohtumista tarvitse harmitella. Sanalla sanoen mestariteos.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.