torstai 25. syyskuuta 2014

Himmu: Tynnyrintappi (2013)

Himmu-nimen alla on julkaistu novellikokoelma Tynnyrintappi, jonka tarinat on kirjoitettu paikallisella murteella vanhemman naisen näkökulmasta. Sattumia ja tapahtumia riittää, ja ne on kerrottu erittäin rikkaalla kielellä käyttäen paljon hauskoja kielikuvia. Tarinoissa esiintyvä vanha nainen vaikuttaa oikein perinteiseltä mummolta, joka toisaalta on hyvin sympaattinen, mutta jolta myös löytyy kipakkuuttakin tarpeen vaatiessa. Hän toisaalta ymmärtää nykyajan hömpötykset, mutta toisaalta ihmettelee niitä. Ehkäpä, jos kirja olisi kirjoitettu kirjakielellä, ei päähenkilöstä olisi saanut niin vahvoja mielikuvia kuin nyt sai.

Novellit ovat otteita sieltä täältä elämän arjesta, välillä kerrotaan naisen aviomiehen kommelluksista ja välillä Rulla-siskon miesseikkailuista. Tarinoissa on aina jokin mielenkiintoinen loppuhuipennus tai koukku, ja välillä sai nauraa oikein kunnolla. Suosikkia on vaikea valita, mutta Pulukka-novelli oli yksi parhaimmista. Tynnyrintapissa esiintyvä nainen mm. vierailee pankissa, ihmettelee naapurin koiraa, kummastelee siskonsa luomuvillityksiä, käy mielenkiintoista keskustelua lehtimyyjän kanssa (yksi suosikeistani tuokin tarina, ja tekisi kovasti mieli käyttää noita mainittuja keinoja seuraavan kerran, kun lehtimyyjä soittelee) sekä vierailee pääkaupungissa.

Ehdottomasti sellainen kokoelma, jota voisin suositella, jos murteella kirjoitetut tarinat eivät häiritse. Tarinoissa ja henkilöissä on elämänmakua, huumoria ja kunnon piristystävää ruisketta harmaaseen arkeen.

"Poliisit oli vain ukolta kysynhet, että kuin sille kävi ja pärjääkö se. Senkin net oli halunnu tietää, olinko mie päishän, mutta ukko oli vannonu, että mie olen ihan luomuhullu, ei siihen viinaa tarvita." 

"Kahaville met menimmä huoltoasemalle, otimma oikein munkkipossutki ja matkalle kompiaisia pussin. Kyllä son hyvä käyvä muualla mutka, niin tuntuu se kotikylä taas niin sopivalta."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.