perjantai 29. elokuuta 2014

We love the 90s @ Suvilahti, Helsinki (29.8.2014)

Perjantaina 29.8.2014 oli We love the 90s -ysärifestareiden ensimmäinen päivä. Lipun olin hommannut jo etukäteen, sillä luvassa oli kovia nimiä: Alexia, Captain Jack, Mr. President, Aikakone, E-type, Rednex, Dr. Alban, Günther...

Ensimmäiseksi on valitettavasti pakko napista festarien järjestelyistä, jotka ei tosiaankaan menneet oikein putkeen. Itselläni oli tavallinen lippu ja jonotin sisään n. 15 min. Tuona samana aikana VIP-lippujono oli edennyt ehkä kolmanneksen (jos sitäkään) siitä, mitä normijono. Ei vaikuttanut kovin VIP-kohtelulta ja ihmisten naamoilta näki pettymyksen.

Seuraava miinus sekavasta festarialueesta. Findance- ja We love - lavat oli helposti löydettävissä, mutta Kattilahallin Stara-lavan sisäänkäynti oli vähintäänkin arvoitus. Ei mitään selkeitä kylttejä missään (alueen pohjakarttakaan ei kertonut, että mistä pääsee sisään) ja sain kuulla, etteivät ihan kaikki järkkäritkään osanneet selkeästi neuvoa, miten sinne pääsi (Tätä ei omalla kohdallani sattunut, kuulin näin muiden ympärilläolijoiden puheista). Kun Kattilahallin sisäänkäynti löytyi, ei sitä oltu mitenkään selkeästi organisoitu, että toisesta reunasta porukka sisään ja toisesta ulos. Kun itse menin Mr. Presidenttiä katsomaan, niin silloin suurempi massa tunki jo ulos ja vain yhden ihmisen levyinen letka yritti päästä sisälle. Eikä järkkäreitä näkynyt tässä vaiheessa missään organisoimassa tilannetta. Ja koska massa painaa ulos, niin tuolla pienellä osalla oli todella vaikea harata vastakarvaan. Niinpä minulla kesti päästä kolmisen metriä oven ulkopuolelta ja sisälle lavan eteen reilun vartin verran, kun periaatteessa tuon olisi hyvin organisoituna kulkenut muutamassa minuutissa. Uloslähtiessäni oli vähän samat ongelmat ja yhdessä vaiheessa ihmismassa vain seisoi paikallaan ja siinä vaiheessa sitten järkkäritkin heräsivät ja yrittivät sitten ottaa tilannetta vähän haltuun. Ja ihmiset olivat aika pettyneellä fiiliksellä, kun on tiukat aikataulut ja sitten ei osata järkätä asioita niin, että ihmismassa liikkuisi sujuvasti tai pystyisi liikkumaan ylipäätään. En muista olleeni missään festareilla, jossa olisi ollut yhtä huonosti hommat hanskassa.

Festareilla on toisinaan päällekkäisyyksiä esiintymisajoissa, mutta kyllä nyt itseäni suuresti harmitti, että lavoja oli kolme ja pakostakin joutui joko hyppimään sinne tänne tai missaamaan useamman esiintyjän, jos jotkut keikat halusi katsoa kokonaan. Kaipa tällekin on joku selitys, miksei festareita voitu aloittaa aikaisemmin, mutta olisi tuolla hinnalla kyllä mielellään katsonut useamman artistin kokonaan.

Positiivinen sana sen verran yleisöstä, että oli oikein hauska huomata, että aika moni oli pukeutunut teeman mukaisesti: oli farkkuhaalareita, kreppihiuksia, kimalletta, hohtavaa pinkkiä, grungea, vyölaukkuja ja ties mitä.

Ja nyt sitten positiivisiin asioihin. Nimittäin artisteihin. Captain Jackia kuuntelin jonosta, joten ihan kokonaan en heitä nähnyt. Vetivät hyvin, mutta tunsin vain muutaman tutun biisin, sillä mukana oli mm. joitakin outoja covereita (Gipsy Kingsin Volare, joka on nipinnapin vielä 80-lukua).

Seuraavaksi tsekkasin Alexian. Mielettömän loistava ääni ja veti kyllä pisteet kotiin kertaheitolla. Kyllä 90-luvun kuumat kesäillat palasivat salamana takaisin mieleen. Olin vähän kaukana, joten kuva vähän sen mukainen.


Alexiaa en katsonut ihan loppuun vaan lähdin sinne kuuntelemaan Mr. Presidenttiä. Alkuperäisestä kokoonpanostahan mukana on enää Lazy Dee ja naisena hänen seuranaan joku uusi nainen, jonka nimeä en edes pikaisella googlaamisella onnistunut löytämään. Ei mielestäni näyttänyt eikä kuulostanut edes Franzilta, joka Wikipedian mukaan oli bändissä 2003-2008. Yhtye veti hyvällä meiningillä ja huumorilla. Tykkäsin kovasti, ja tulihan siellä I give you my heart ja Coco jamboo muiden muassa. Niin ja pointsit siitä, että tuo tuntematon nainen oikeasti lauloi itse livenä eikä nauhalta tullut levyillä laulavan naisen ääntä.



Mr. Presidenttiä seurasi Aikakone, joka allekirjoittaneelle oli aika lailla se ns. pääesiintyjä koko hulabaloossa. Siellä tuli uusia vanhoja biisejä, joita ei ole kuultu sitten vuoden ysiviis, mm. Ei et saa ja Viikonloppu jokainen. Etenkin jälkimmäinen on minulle sellainen biisi, että oksat pois. En taida oikein edes keksiä sanoja kuvailemaan Viikonloppu jokaisen tunnelmia. Siihen liittyy palttiarallaa miljoona muistoa, joten täytyy tunnustaa, että se oli koko illan kohokohta!

(Tuli toki niitä tunnettujakin hittejä: Tähtikaaren taa, Matkustanut oon, Tulisitko, Aarresaari, Odota, Neiti Groove, Alla vaahterapuun, Keltainen...) Yhtye on edelleen kovassa vedossa ja mielestäni yleisö ympärillä oli aika pähkinöinä. Mielestäni tuo Makin paita on myös vuodelta ysiviis tai ysikuus, mutten yhtään saa päähäni, oliko se jonkun sinkun kannessa vai missä.





Aikakoneen jälkeen oli pakko fiilistellä pari biisiä Güntheriä, joka on niin läppä, että on hyvä. Heh. Tulihan siellä se you touch my tralalaa, ding dong song... Vai miten se meni? ;)


Ja lopuksi vielä muutama biisiä E-typeä. Ihan kokonaan en sitten jaksanut katsoa yhtyeen keikkaa ympärillä olevien huonosti käyttäytyvien ihmisten takia, mutta täysillä veti kyllä ekasta biisistä alkaen ja hienosti vetikin!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.